Apostoloin ruavot 26

1Agrippa sanoi Puavilale: «Nygöi voit paista omas puoles.» Sit Puavil nosti käin da puolisti iččie nämil sanoil:

2«Suari Agrippa! Pien iččie ozakkahannu, ku voin tänäpäi sinun ies puolistua iččie kaikis niilöis dielolois, kudamis jevreit viäritetäh minuu! 3Sinähäi perinpohjin tiijät jevreilöin kai eländytavat da heijän kiistat. Sendäh ole moine hyvä, tirpa da kuundele minuu.

4Kai jevreit tietäh, kui minä nuores ijäs algajen elin omal roindurannal dai Jerusalimas. 5Hyö jo ammui tietäh minuu, i vai tahtotanneh, voijah tovendua: minä olin fariseinnu da sidä periä elin meijän uskon kaikis jyrkembän sektan mugah. 6A nygöi seizon suvvon ies sendäh, ku nad՚eičemmos sih uskalmoh, kudaman Jumal andoi meijän tuattoloile. 7Tämän uskalmon täytyndiä nad՚eijahes nähtä meijän rahvahan kaksitostu rodukundua, konzu heittelemättäh, yöt dai päivät, sluužitah Jumalale. Sen nad՚oužan periä, suari Agrippa, jevreit minuu viäritetäh. 8Miksebo teile se on uskomatoi, ku Jumal nostattau kuolluzii?

9Minägi enne smietiin, minul pidäy täytty vägie torata Iisus Nazariettalazen nimie vastah. 10Muga ruavoingi Jerusalimas. Suaduu ylimäzis pappiloispäi vallan, panin tyrmäh äijii jumalanuskojii, i nostin käin sen puoles, ku tappua heidy. 11Äijän kerdua minä muokkain heidy kaikis sinagougis, ku tahtoin pakoittua heidy kiruomah Iisussua, i agjattoman tavan vallas ahtistin heidy en vai omal mual, a vierahisgi mualois.

12Nämis dielolois minä lähtin Damaskah, suaduu ylimäzis pappilois vallan da käskyn. 13No sit matkas olles, hyvä suari, puolenpäivän aigah näin, kui taivahaspäi läimähtih päivästy valgiembi valgei, kudai valgai minuu da minunke matkuajii. 14Myö kaikin langeimmo muah, i minä kuulin, kui iäni sanoi jevrein kielel: ‘Saulu, Saulu, mikse vihuat minuu? Vaigei sinul on mennä veičen teriä vastah.’ 15Minä kyzyin: ‘Ižändy, ken Sinä olet?’ Ižändy sanoi: ‘Minä olen Iisus, kudamua sinä vihuat. 16Nouze jalloilleh. Minä jiäviimmös sinule, ku luadie sinuu minun käskyläzekse da sen tovendajakse, midä näit nygöi da midä minä vie jiävin sinule. 17Minä piästän sinuu sinun oman rahvahan da Jumalua tundemattomien rahvahien käzis, kudamien luo sinuu työnnän 18avuamah heijän silmii, anna hyö kiännyttäs pimies valgieh da sattanan vallas Jumalan puoleh. Konzu hyö ruvetah uskomah minuh, heijän riähkät prostitah heile da hyö suajah sija Jumalan pyhitettylöin joukos.’

19Juuri tämän täh, suari Agrippa, en voinnuh olla noudamattah tädä taivahallistu nägyy. 20A enzimäi Damaskas da sit Jerusalimas, sit joga puolel Juudiedu dai Jumalua tundemattomien rahvahien keskes sanelin, gu pidäy hyllätä riähkät, kiändyö Jumalan puoleh da ruadua moizii ruadoloi, kudamis nägyy se kiännyndy. 21Tämän täh jevreit tavattih minuu jumalankois da tahtottih tappua. 22No Jumalan avul piäzin nämih päivih suate, i kačo, nygöi seizon täs sanelemas sego pienile, sego suurile. Nimidä muudu en sanele, vaiku sidä, midä ennustettih Jumalan iänenkandajat da Moisei: 23se on – Messiel pidi tirpua kuolendugor՚at, enzimäzenny nosta kuollielois da sanella valgien tulendua, kui meijän rahvahale, mugai Jumalua tundemattomile rahvahile.»

24Konzu häi nenga puolisti iččie, Festu sanoi korgiel iänel: «Puavil, sinä et ole tolkus! Kniigat on sevoitettu sinun piä.» 25No Puavil vastai hänele: «Tolkus olen, arvožu Festu. Midä pagizen, se on tozi da tervehel piäl sanottu. 26Tiedäyhäi suari nämä dielot, sendäh hänele voin paista kohti. Nikui en usko, ku mitahto nämis dielolois olis hänes peitetty – eihäi se olluh kustahto čökinčupus. 27Uskotgo Jumalan iänenkandajii, suari Agrippa? Tiijän, uskot.» 28Agrippa vastai Puavilale: «Smietitgo, nenga kebjieh luajit minus hristossalazen?» 29«Kebjieh libo jygieh», sanoi Puavil. «Annakkah Jumal, ku ei vai sinus, a kaikis muisgi, ket minuu tänäpäi kuunnellah, roittas moizet, ku minä, vai ilmai nämii čieppilöi.» 30Sit suari nouzi, muaherru da Verenika sežo, dai muut heijänke istujat nostih.

31Lähtijes hyö paistih keskenäh: «Tai mies ei luadinuh nimidä mostu, mis händy vois tappua libo panna tyrmäh.» 32Agrippa sanoi Festale: «Tädä ristikanzua voinnus piästiä, ku häi ei eččinys keisarin suuduo.»

Currently Selected:

Apostoloin ruavot 26: LIVVI

Highlight

Copy