Apostoloin ruavot 25

Puavil tahtou keisarin suuduo

1Konzu Festu oli olluh kolme päiviä muaherran sijal, häi lähti Kesariespäi Jerusalimah. 2Sie ylimäzet papit da jevreilöin enzimäzet miehet sanottih hänele, gu tahtotah viärittiä Puavilua, 3i kyzyttih, ku häi luadis heile moizen hyvyön, da käskis tuvva Puavilua Jerusalimah. Hyö, näit, paistih viivittiä, tavata da tappua Puavilua matkas. 4No Festu vastai heile: «Puavilua pietäh Kesaries, i minä ičegi tahton terväh lähtie sinne. 5Lähtiettähes teijän piämiehet minunke da viäritettähes sie tädä miesty, ku ollou häi mis viäry.»

6Festu oli Jerusalimas ei enämbiä gu kaheksa libo kymmene päiviä da tuli sit järilleh Kesarieh. Tossupiänny häi istuihes sud՚d՚ansijale da käski tuvva Puavilua. 7Puavil tuli, i kai Jerusalimaspäi tulluot jevreit kerävyttih hänes ymbäri da saneltih händy vastah äijii jygielöi viärityksii, no ei voidu niilöi tovendua. 8Puavil puolisti iččie da sanoi: «Nimidä pahua en luadinuh ni jevreilöin Zakonua vastah, ni jumalankodii, ni keisarii vastah.»

9Festu tahtoi ugodie jevreilöile, sikse kyzyi Puavilal: «Tahtotgo lähtie Jerusalimah, gu minä sie sinuu suudizin?» 10Puavil vastai: «Keisarin suvvon ies minä seizon, i sen ies minuu pidäy suudie. En ole luadinuh nimidä pahua jevreilöi vastah, sen ičegi hyvin tiijät. 11A gu ollen viäry mistahto pahas ruavos, kudamas voibi suudie surmah, en eči piäzendiä surmas. No ku nämien miehien viäritändät oldaneh perättömät, niken ei voi andua minuu heijän käzih. Minä tahton keisarin suuduo.» 12Festu pagizi omien n՚evvonandajienke da andoi nengoman vastavuksen: «Ku tahtot keisarin suuduo, ga keisarin edeh menet.»

Festu sanelou Agripale Puavilas

13Erähän päivän mendyy suari Agrippa da Verenika tuldih Kesarieh toivottamah tervehytty Festale. 14Konzu hyö oldih sie äijän päiviä, Festu sellitti Puavilan dielon suarile. Festu sanoi: «Tiä on yksi mies, kudaman Feliks jätti tyrmäh. 15Konzu minä olin Jerusalimas, jevreilöin ylimäzet papit da rahvahan vahnimat sanottih, gu tahtotah viärittiä Puavilua, da prižmittih suudie händy. 16Minä vastain heile nenga: riimalazil ei ole moudua andua ristikanzua viärittäjien käzih, kuni viäritettävy ei näi viärittäjii silmy silmäh da kuni ei sua valdua puolistua iččie. 17Konzu hyö tuldih tänne, minä tossupiänny vitkittelemättäh istuimmos sud՚d՚ansijale da käskin tuvva sen miehen. 18Viärittäjät nostih pagizemah, ga ei viäritetty händy ni yhtes moizes pahuos, midä minä duumaičin. 19A heil oli hänenke kiistua erähis heijän uskuo koskijois kyzymyksis, paistih mittumaslienne Iisusas, kudai jo kuoli. A Puavil kiistäy, gu se mies on hengis. 20Ku kačoin vaigiekse sellitellä nengostu kiistua, ga kyzyin hänel, tahtosgo mennä Jerusalimah suvvon edeh nämien dieloloin täh. 21No ku Puavil tahtoi, gu händy vardoittas keisarin suudoh suate, käskin pidiä händy tyrmäs, kuni en työnnä keisarin edeh.»

22Agrippa sanoi Festale: «Minulgi olis himo kuulta sidä miesty.» «Huomei kuulet», vastai Festu.

Puavil suari Agripan ies

(Ap.r. 9:1-19; 22:6-16)

23Tossupiänny Agrippa da Verenika tuldih kaikes omas ylähyös, da astuttih yhtes torapiällikkölöin da linnan herrumiehienke suureh zualah. Festu käski tuvva Puavilua 24i sanoi: «Suari Agrippa da kaikin muut, ket oletto tiä meijänke! Täs näittö miehen, kudaman täh jevreit Jerusalimas dai tiä joukol tartuttih minuh da yhteh iäneh kirruttih: händy ei sua jättiä hengih. 25No minä näin, häi ei luadinuh nimidä mostu, mis pidäs händy suudie surmah. No gu häi iče tahtou piästä keisarin suvvon edeh, otin mielen työndiä händy sinne. 26Minul vai ei ole nimittumua tarkua tieduo hänes, ku kirjuttua herrale. Sikse toin händy teijän edeh, enne kaikkii sinun edeh, suari Agrippa, gu jälles kyzelendiä minul olis midä kirjuttua. 27Minuu myö ei ole tolkuu työndiä kiiniotettuu dorogah sanomattah, mis händy viäritetäh.»

Currently Selected:

Apostoloin ruavot 25: LIVVI

Highlight

Copy