Apostoloin ruavot 27

PUAVILAN MATKU RIIMAH 27:1-28:31

Puavil tulou Kritale

1Konzu oli sovittu meil lähtie vetty myö Italieh, Puavilua da erähii toizii kiiniotettuloi annettih Keisarin kogortah kuulujan suanpiällikön Juulien käzih. 2Myö nouzimmo adramittalazeh laivah, kudamal pidi mennä Aazien laivuvalgamoloih, i lähtimmö merele. Meijänke oli makedonielaine Aristarhu, Fessalonikan linnaspäi. 3Tossupiänny myö nouzimmo randah Sidonas. Juulii pidi Puavilua hyvin, andoi hänele kävvä uskovellien luo, ku suaha heis abuu.

4Siepäi merele lähtiettyy menimmö Kipru-suaren tyynen rannan myödäh sendäh, ku tuuli oli vastaine. 5Meres poikki piästyy Kilikien da Pamfilien kohtal tulimmo Mirah, kudai on Likies. 6Sie suanpiällikkö löydi aleksandrialazen laivan, kudai oli lähtemäs Italieh, i pani meidy sih. 7Äijän päiviä menimmö hil՚l՚azeh edehpäi i odva piäzimmö Knidan kohtale. Ku tuulen täh emmo voinnuh mennä sinne, kunne tahtoimmo, menimmö siiriči Salmonan niemes Kritan tuulettomale puolele. 8Liikkujen rannan myödäh, gor՚anke piäzimmö kohtah, kudamua sanottih Čomat Valgamot da kudai oli lähäl Lasein linnua.

9Myö menetimmö äijän aigua, pyhän aigugi#27:9 Pyhän aijal tarkoitetah sygyzyl olijua suurdu Riähkispuhtastumizen päiviä.oli jo jällel, i merel liikundu oli varattavu. Sendäh Puavil opii kieldiä heidy: 10«Miehet, minä tiijän, merimatku roih jygei da varattavu ei vai vedämizile da laivale, a meijän hengelegi.» 11A suanpiällikkö enämbäl uskoi laivan piälliköle da ižändäle, miku Puavilan sanoile. 12Gu tämä valgamo oli pädemätöi laivan seizondukohtakse talvel, enimät oldih sidä mieldy, ku matkata ielleh. Hyö tahtottih kuitahto piästä talvekse hot Finikkah, yhteh Kritan valgamoh, kudai oli lounahan da luodehen vastal.

Bauhu merel

13Nouzi pieni suvituuli, i merimiehet duumaittih: se nygöi täh i pidi. Nostettih juakkuri da matkattih ihan lähäl Kritan randua. 14Kodvazen peräs suaren yli kahahtih kova tuuli, sidä sanotah vie koilline tuuli. 15Se tuuli tembai laivan omah valdah, i ku laivu ei voinnuh mennä vastutuuleh, annoimmo sille oman vallan da heityimmö tuulele kanneltavakse. 16Konzu piäzimmö tyynembäh kohtah Kauda-suaren tuakse, suuren gor՚anke meil puutui suaha käzih laivan peräh sivottu veneh. 17Konzu veneh oli nostettu laivah, merimiehet sivottih laivas ymbäri nuorat, ku se ei levies. Hyö varattih, laivu puuttuu Sirtan madalikole, sendäh lykättih ajojuakkuri mereh i muga ajelendu jatkui. 18Gu tuulen bauhu riehkii laivua, merimiehet tossupiänny ruvettih lykkimäh mereh vedämizii. 19Kolmandennu päivänny hyö omil käzil lykittih mereh laivan vehkehet. 20Gu äijän päiviä ei nägynyh ni päivästy, ni tiähtii taivahas da kova bauhu ei alevunnuh, niken meis ei uskonuh, piäzöy hengih.

21Rahvas oldih syömättäh jo äijän päiviä. Sit Puavil nouzi heijän keskes da sanoi: «Teile, miehet, pideli kuulta minun sana da ei lähtie Kritalpäi, sit teil ei ollus nengomii ozattomuksii da elon kaduomizii. 22A nygöi kehitän teidy pyzymäh lujannu, niken teis ei menetä hengie, vai laivu uppuou. 23Mennyt yön, näit, minun rinnal seizoi Jumalan anheli, Hänen, kudaman oma minä olen da kudamale minä sluužin. 24Anheli sanoi minule: ‘Puavil, älä varua. Sinä vie roittos seizomah keisarin ies, i Jumal omas hyvyös piästäy i kaikkii sinunke matkuajii hengih.’ 25Sendäh, miehet, älgiä varakkua! Minä pien nad՚oužan Jumalah, gu roih muga, kui minule sanottih. 26Meidy vie lykkiäy kudamaletahto suarele.»

27Tuli n՚ellästostu yö, a allot vai kanneltih meidy Adrian merel. Nenga puolen yön aigua merimiehet arvattih: nygöi lähenemmö muadu. 28I konzu hyö miärättih meren syvys, se oli kaksikymmen syldy. A vähän matkan mendyy, konzu miärättih uvvessah, oli jo viizitostu syldy. 29Hyö varattih, ku laivua ei taikkuas kivilöih, sikse lykättih peräspäi vedeh n՚elli juakkurii da molittihes, gu tulis valgei. 30Merimiehet opittih pajeta iäre laivaspäi, heitettih veneh aldoloile, buitegu tahtottih laivan n՚okas lykätä vedeh juakkurit. 31No Puavil sanoi suanpiälliköle da saldatoile: «Ku nämä miehet ei jiädäne laivah, työ etto voi jiäjä hengih.» 32Sit saldatat leikattih venehen nuorat da piästettih se välläle.

33Vähästy enne päivännouzuu Puavil kehitti kaikkii syömäh. «Tänäpäi on n՚ellästostu päivy, ku oletto vuottanuh pöllästyksis da syömättäh, murun suuh talumattah. 34Sikse kehitän teidy syömäh. Se teile pidäy, ku piästä hengih. Nikel teis ei paku piäs ni yksi tukku.» 35Sen sanottuu, Puavil otti leivän, kiitti Jumalua kaikkien aigah, lohkai sen da rubei syömäh. 36Kaikin rohkevuttih da ruvettih syömäh. 37(Meidy oli laivas kaikkiedah kaksisadua seiččiekymmen kuuzi hengie.) 38Konzu kaikin syödih kylläl, merimiehet allettih kebjendiä laivua, lykittih vil՚l՚at mereh.

39Päivän nostuu hyö ei tunnustettu ies olijua muadu, vai nähtih lahti, kudamas oli peskurandu. Hyö sovittih ohjata laivu sinne, ku voinnou. 40Merimiehet leikattih juakkurinuorat da jätettih juakkurit mereh, hyö piästettih perämelat nuoris, nostettih n՚okkupurjeh tuuleh da ohjattih laivu randahpäi. 41No hyö puututtih peskumadalikole da annettih laivale karahtuakseh sih. Laivan n՚okku tartui meren pohjah da azetui, a perä rubei murenemah, ku allot sidä perrettih. 42Saldatat tahtottih tappua kiiniolijoi, ku niken heis ei piäzis pagoh uidajen. 43A suanpiällikkö tahtoi piästiä Puavilua i azetti heidy. Häi käski kaikile, ket maltetah uidua, hypätä enzimäzikse vedeh da uidua randah. 44A dostaliloil pidi piästä randah kel lavvoin vuoh, kel mintahto muun vuoh, midä jäi laivas. Muga kaikin piästih randah.

Currently Selected:

Apostoloin ruavot 27: LIVVI

Highlight

Copy