Elämän ymmärtäminen – Osa 2: Ylitsevuotava lohtu

”Minä vein teidän isänne pois Egyptistä, ja te saavuitte Kaislameren rantaan, mutta egyptiläiset ajoivat hevosineen ja sotavaunuineen teitä takaa merelle saakka.” (Joos. 24:6)

Israelilaisista tehtiin Egyptissä orjia ja he kärsivät julmien orjaisäntiensä käsissä. Onko siinä mitään järkeä, kun ottaa huomioon, että he olivat Jumalan valittu kansa? Ehkei sinulle tai minulle luonnollisessa mielessä. Mutta Jumalan tiet eivät ole meidän teitämme, eivätkä hänen ajatuksensa ole meidän ajatuksiamme. Ja jos yritämme ymmärtää asioita logiikkamme tai jopa kulttuurimme kautta, emme varmasti tule ymmärtämään, mitä Jumala joskus tekee elämässämme. Hän sallii vaikeita tilanteita kasvattaakseen kansansa uskoa – mutta on muutakin, mitä hän haluaa tehdä meissä ja meidän kauttamme. Hän haluaa meidän tuntevan, mitä hän tuntee.

Raamattu sanoo, että Jumala on kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikissa vaikeuksissamme. Miksi? Jotta voimme lohduttaa muita samalla lohdutuksella, jonka olemme saaneet Jumalalta. Se on juutalaisten tarina. Jos tutkit heidän historiaansa kautta aikojen, näet, että he ovat aina pitäneet huolta köyhistä, puolustuskyvyttömistä ja sorretuista keskuudessaan sanoen: ”Meitäkin kohdeltiin kerran samalla tavalla, kun olimme orjia Egyptissä.”

Onko sydämesi koskaan särkynyt? Ovatko läheiset ihmiset satuttaneet sinua? Onko perheesi haavoittanut sinua? Onko pomosi koskaan tuottanut sinulle pettymystä? Onko sinulle valehdeltu? Onko sinut torjuttu, koska olet kristitty? Kyllä, meitä voi sattua. Mutta Herra on kaiken armon Jumala, joka käyttää elämän kolhuja ja sydänsuruja, jotta meillä voisi olla myötätuntoa muita kohtaan, jotta voisimme tuntea, mitä Jumala tuntee heitä kohtaan, jotta voisimme tulla heidän rinnalleen ja kertoa heille: ”Tiedän, että itket, ja tiedän, että se sattuu, mutta älä luovuta. Älä juokse karkuun, sillä Jumala voi auttaa sinua tavalla, jolla ei yksikään ystävä tai perheenjäsen voi!”

Etkö olekin iloinen, että hän on kaiken lohdun Jumala ja että lohtu, jonka hän antaa sinulle ja minulle, voi vuotaa ylitse muiden lohdutukseksi?

Jatkoa seuraa…