Elämän ymmärtäminen – Osa 1: Kuka on hallinnassa?

”Esaun omaksi minä annoin Seirin vuoriston, mutta Jaakob ja hänen poikansa muuttivat Egyptiin.” (Joos. 24:4)

Onpa sinulla sitten tohtorintutkinto tai olet keskeyttänyt koulun, olet epäilemättä kohdannut ongelmia. Me kaikki kohtaamme – ja joskus emme ymmärrä elämäämme. Teemme suunnitelmia ja asiat eivät suju, tai tapahtuu jotakin odottamatonta, tai meille tulee jokin seuraus, jota emme toivoneet. Ja vaikka palvelemme Jumalaa, asiat näyttävät toisinaan olevan poissa hallinnasta, ja jäämme ihmettelemään, mitä ihmettä oikein tapahtuu!

Asiat saattoivat olla juuri näin Israelin kansan kohdalla, kun he kuulivat Joosuan kertovan Herran toimista kansansa kanssa. Patriarkka Jaakob oli toinen kahdesta veljestä, jotka olivat erimunaisia kaksosia. Toinen veli Esau myi esikoisoikeutensa kulhollisesta papukeittoa – osoittaen tällä teolla, että hän halveksi Jumalan siunauksia. Siitä syystä Jumala hylkäsi Esaun niiden lupausten perillisenä, jotka hän oli antanut tämän esi-isälle Abrahamille. Joosua kuitenkin sanoo, että Jumala myöhemmin siunasi Esauta Seirin vuoristoseudulla, josta hän ja hänen jälkeläisensä saattoivat helposti puolustautua, jos joku hyökkäisi heitä vastaan. Toisaalta Jaakob – siunauksen poika, joka puutteistaan huolimatta oli saanut Jumalan suvereniteetin kautta hänen hyväksyntänsä – lähetettiin perheensä kanssa Egyptiin, jossa heistä tulisi orjia. Siinä ei tunnu olevan mitään järkeä!

Ennen kuin voimme ymmärtää tämän kertomuksen Raamatussa ja ne asiat, jotka tapahtuvat omassa elämässämme, meidän tulee ymmärtää Jumalaa. Koska me emme hallitse maailmankaikkeutta — Jumala hallitsee. Ja päivämme ovat luetut hänen suunnitelmansa mukaisesti jokaiselle meistä. Jumalan päätavoite kansalleen on tehdä meistä uskon miehiä ja naisia. Joten hän sallii meidän joutua tilanteisiin, joissa meidän on opittava luottamaan häneen. Miksi ihmeessä meidän pitäisi luottaa Jumalaan, kun kaikki sujuu hyvin? Ei, hän palauttaa sielumme ennalleen laaksossa.

Jumala siis sanoi: ”Rakastan Jaakobia, ja aion tehdä hänestä ja hänen kansastaan uskon miehiä ja naisia, joten annan heidän kohdata vaikeita tilanteita.” Olemme kaikki uskon koulussa, ja tämä selittää niin monta asiaa elämässämme, joita voimme nyt ymmärtää paremmin. Kuinka voimme uskoa, ellemme kohtaa ongelmia? Kuinka voimme oppia luottamaan Jumalaan, ellei joskus satu – ellei ole vaikeuksia? Jumala haluaa meidän välittävän uskoa muille ja innoittavan heitä uskomaan, mutta emme voi saada ketään muuta uskomaan Jumalaan, jos meidän itsemme ei ole koskaan tarvinnut uskoa, kun emme ole koskaan nähneet, mitä hän voi tehdä.

Heidän uskostaan Jumalaan on todistuksena se, mitä hän antoi Jaakobille ja Israelin kansalle ja mitä hän antaa sinulle ja minulle. Israelin kansa laulaa yhä lauluja tänä päivänä – tuhansia vuosia myöhemmin – siitä, kuinka he olivat Egyptissä, mutta Jumala vapautti heidät. Todistus ei ole jotain, mitä opettelet ulkoa ja lausut – se on elämänkokemus, jossa sinun on täytynyt luottaa Jumalaan, ja olet nähnyt hänen auttavan sinut sen läpi. Kokemuksesi tekee mahdolliseksi sen, että voit auttaa muita, jotka ovat alhaalla laaksossa. Nyt voit nostaa heidät ylös, koska voit sanoa: ”Älä luovuta! Minä myös olin valmis luovuttamaan – mutta sen, minkä hän teki minulle, hän voi tehdä myös sinulle!”

Jatkoa seuraa…