Keskimmäisen ristin mies: 7 päivän lukusuunnitelma pääsiäiseksiEsimerkki

TÄYDELLINEN PIMEYS

”Oli jo kuudes tunti. Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka.” Luuk. 23:44-45 (KR92)

Heti Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen, puolenpäivän aikoihin, maa peittyi pimeyteen. Kuvittele, kuinka hämmentävää sen on täytynyt olla! Yhtäkkiä ihmiset tunsivat olonsa turvattomiksi, hermostuneiksi. Osa heistä oli ehkä ollut paikalla, kun Jeesus vangittiin, ja muistivat, miten hän varoitti: ”Mutta nyt on teidän hetkenne, nyt on pimeydellä valta.” (Luuk. 22:53) Suurin osa heistä kuitenkin varmaan pohti ääneen: Mistä ihmeestä tämä pimeys johtuu? Mitä ihmettä tapahtuu?

Tietyssä mielessä heidän olisi pitänyt tietää vastaus kysymykseensä. Jeesuksen kuolema tapahtui pääsiäisjuhlan aikaan Jerusalemissa – juhlan, jota oli juhlittu vuosittain jo satojen vuosien ajan. Juhlan aikaan juutalaisilla oli tapana muistella, miten Egyptissä Jumala lähetti viimeisenä vitsauksena koko maan päälle pimeyden, ennen kuin kuoleman enkeli saapui ja toi kuoleman kaikille esikoispojille. He muistelivat, kuinka pimeyden jälkeen tuli kuolema: tuolloin vain ne, jotka olivat pääsiäiskaritsan verellä suojattuja, heräsivät aamulla ja löysivät esikoispoikansa yhä hengissä. Ja nyt, tuona suurena orjuudesta vapautumisen hetkenä, jonka esikuva Egyptistä lähteminen oli, pimeys edeltää Kristuksen, täydellisen pääsiäislampaan, kuolemaa.

Synninkantajana – täydellisenä, virheettömänä karitsana – Jeesus tuli synnittömän Jumalan eteen. Ja vieläpä niin, ettei Hän tuonut muuta uhria kuin itsensä. Ennen tätä historiallista hetkeä, voidakseen mennä Jumalan eteen kaikkein pyhimpään Jerusalemin temppelissä ylipapin tuli toimittaa uhri ensin omien syntiensä vuoksi ja sen jälkeen niiden ihmisten syntien vuoksi, joita hän edusti. Mutta tämä ylipappi astui pyhän Jumalan eteen tyhjin käsin. Miksi? Koska Hänen ei tarvinnut uhrata omasta puolestaan, koska Hän oli täydellinen, synnitön, ja koska Hän itse oli vaadittu uhri. Jeesus oli Karitsa. Ei ollut mitään muuta, mitä Hän olisi voinut tuoda, eikä mitään muuta, mitä Hänen olisi pitänyt tuoda. Kuten Pietari selittää: ”Itse, omassa ruumiissaan, hän ’kantoi meidän syntimme’ ristinpuulle...” (1. Piet. 2:24)

Ja niinpä Jumalan tuomion pimeys ei ollut viimeinen sana. Koska Jeesus tuli synniksi, otti kantaakseen Jumalan vihan koko raivon, me pääsemme sisään Jumalan valtakuntaan, Hänen ”ihmeelliseen valoonsa” (1. Piet. 2:9). Koko maailmassa ei ole mitään muuta, mikä osoittasi, kuinka todellista Jumalan rakkaus syntisiä kohtaan on, ja kuinka todellista meidän syntimme on Jumalalle.

Aurinkokin piiloutui pimeään
Ja sulki loistonsa sisään
Kun kuoli Kristus, tekijä kaiken
Luotujensa syntien tähden.[1]

• Miten Jumala kutsuu minua muuttaamaan ajatteluani?
• Miten Jumala haluaa muuttaa sydämeni tärkeysjärjestystä – mitä rakastan?
• Mitä Jumala kutsuu minua tekemään, kun jatkan päivääni tänään?

[1] Isaac Watts, “Alas, and Did My Savior Bleed” (1707). (Suomennettu tekstiin.)