Yhteenkuuluminen oikealla tavalla

Kirjoittaja: Gabriella Silva

”Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.” — 1. Joh. 4:11–12 (KR92)

Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. Pelko levisi ihmisten keskuuteen, ja apostolien kätten kautta tapahtui monia ihmeitä ja tunnustekoja. Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä. He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin. — Apt. 2:42–46

Yksi opettajana olemisen vaikeimmista puolista oli oppilaiden riitojen selvittäminen. Tuntui lähes mahdottomalta saada kaksi täysin erilaista lasta tulemaan toimeen, saati olemaan ystäviä. Eräänä päivänä kaksi tyttöä ensimmäisen luokan tunnilla alkoivat riidellä ja nimitellä toisiaan. Yrittäessäni auttaa heitä huomautin, että luokkahuoneessamme he molemmat olivat rakkaita oppilaitani, joiden tarvitsin työskentelevän yhdessä auttaakseen muita luokassa. Siltikään he eivät pystyneet näkemään toistensa loukkausten yli. Heidän luonnollinen vaistonsa oli katsoa omaa etuaan, vaikka se tarkoitti toisen loukkaamista.

Tämä antoi minulle selkeän kuvan siitä, mitä synti tekee meille seurakuntana. Kutsumme kuulua toisillemme ja elää todeksi Jumalan rakkautta on asia, joka ei tule meiltä luonnostaan synnin vaikutusten vuoksi, mutta armon ansiosta se on mahdollista.

Alussa, Jumala loi meidät elämään sopusoinnussa ja yhteydessä Hänen kanssaan, mutta synti erotti meidät Hänen rakkaudestaan. Synti tunkeutui sydämemme jokaiseen rakoon ja tahrasi sen ahneudella, ylpeydellä, itsekkyydellä ja himolla. Tarvitsimme radikaalin sydämensiirron elääksemme armosta oman itsekeskeisyytemme sijaan. Jeesus Kristus tuli tähän maailmaan, jotta voisimme tehdä sovinnon Jumalan kanssa, ja näin tehdessään, Hän toi meidät Jumalan perheeseen. Hän antoi meille Henkensä, jotta voisimme vaeltaa Hengessä ja elää Häntä miellyttävää elämää syntisen elämän sijaan, jota kerran elimme.

Sekä syntimme että Jumalan armon ymmärtäminen antaa meille mahdollisuuden elää todeksi sitä rakkauttta ja ykseyttä, jota elämään Jumala meidät tarkoitti. Katsopas, ristillä Jeesus silloitti sen kuilun, joka oli meidän ja Jumalan välillä. Hän yhdisti kaikki Häneen uskovat Jumalan perheeseen. Näin tehdessään Hän myös hävitti kaikki sosiaalis-kulttuuriset, rodulliset, poliittiset ja taloudelliset eroavaisuudet, jotka erottivat meidät toisistamme. Evankeliumi tekee meistä tasavertaisia Jumalan edessä – syntisempiä kuin koskaan voisimme kuvitella ja rakastetumpia kuin pystyisimme ikinä toivomaan.

Joten kutsumme on vastata Jumalan armoon elämällä elämää yhdessä ja rakastamalla kuten Kristus rakasti meitä. Tämä on vaikein, mutta samalla kunniallisin kutsu, joka meillä uskovina on. Sillä jos me todella rakastamme toisiamme kulttuurinvastaisella, uskaliaalla tavalla, jolla meitä rakastetaan, silloin maailma tulee todella tuntemaan Jumalan (Joh. 17:20–23). Ykseytemme – avoin, haavoittuvainen, sotkuinen, epätäydellinen, mutta kuitenkin velvoittava vaelluksemme yhdessä; elämisemme yhden ruumiin jäseninä Kristuksessa – näyttäisi tien Luojan luokse kadonneelle maailmalle ja kutsuisi heidät samalla liittymään perheeseen. Meidät luotiin siihen, että meidät tunnetaan, meitä rakastetaan ja että kuulumme joukkoon.

Pysähdy: Rakastatko muita seurakunnassa? Varsinkin niitä, jotka eivät kuulu sinun piireihisi tai ovat erilaisia kuin sinä?

Harjoitus: Ilmoittaudu palvelemaan ryhmän kanssa, jota et vielä tunne, ja katso, mitä Herra tekee tämän yhteisen ajan kautta!

Rukoile: Isä, tunnustan, että on vaikea rakastaa niin kuin Sinä rakastat minua. Sinä olet siunannut minua armosi lahjalla, mutta kuitenkin epäonnistun antamaan sitä eteenpäin lähimmäisilleni. Oi Herra, tarvitsen apuasi. Auta minua rakastamaan niin kuin Sinä rakastat minua – ei vain sanoin, vaan myös teoillani. Auta maailmaa näkemään Sinut meidän, Sinun seurakuntasi, kautta. Aamen.