Salainen kaava

Kirjoittaja: Lisa Supp

”He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat.” — Apt. 2:47 (KR92)

Perheeni asui kerran alueella, jossa lampaat laidunsivat vapaasti avoimella maalla. Eräänä keväänä huomasin vähemmän karitsoja, ja kysyin yhdeltä paimenista, mitä oli tapahtunut. Missä olivat vauvat? Hän heilautti käsiään eteenpäin ja sanoi: ”Katso ympärillesi. Missä on hyvä ruoka tässä erämaassa?” On selvää, että aikuiset eivät saaneet lisääntymiseen tarvittavaa ravintoa. Paljaat maat tarkoittivat hedelmättömiä uuhia.

Tämä muistutti minua jostakin, mitä olin lukenut pastori Chuck Smithiltä yhdestä hänen kommentaareistaan: väljästi omin sanoin kerrottuna, terveet lampaat lisääntyvät. Hän tietysti viittasi seurakuntaan ja sen ihmisiin – Hyvän Paimenemme lampaisiin. Mietitään tätä hetki... Kun asiat tehdään oikein, kun lampaat ovat hyvin ruokittuja ja terveitä, laumaan syntyy lisää. Laitetaan tämä ajatus korvan taakse, ja katsotaan taaksepäin yllä olevaan jakeeseen ja kerrataan sen konteksti.

Tapahtuma-aika oli helluntai. Pietari, täynnä Pyhää Henkeä, toi voimallisen viestin Jerusalemin ihmisille. Suuri osa siitä perustui hänen tuntemiinsa Kirjoituksiin ja hänen kokemuksiinsa Jeesuksen kanssa. Hänen sanansa lävistivät heidän sydämensä, ja he kysyivät, mitä heidän pitäisi tehdä. Pietarin vastaus? Käääntykää! Ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen nimessä (Apt. 2:37–38). Ja 3000 ihmistä teki niin.

Kuitenkin vasta se, mitä he tekivät kasteensa jälkeen, oli avain seurakunnan terveelle lisääntymiselle. He omistautuivat apostolien opetuksille, yhteydelle, leivän murtamiselle (ehtoollinen) ja rukoukselle. He pitivät yhtä, he antoivat mitä pystyivät kenelle tahansa tarpeessa olevalle, ja he ylistivät Jumalaa. He kasvoivat Jumalan sanan ymmärtämisessä ja syvensivät suhdettaan Jeesukseen. Näin he varustivat itseään kertomaan evankeliumia muille.

Palataan lampaisiin ja siihen, kuinka opimme, että parempi ravinto olisi tuottanut enemmän lampaita. Mitä tapahtuu, kun sovellamme tätä konseptia seurakuntaan tai yksilöön seurakunnan sisällä: Kuinka saamme hengellisen ravintomme? Pyhän Hengen varustamisen ja Jumalan sanan tuntemisen kautta. Pietarin tavoin, kun seisomme Jumalan sanan totuuden ja voiman varassa, ja jaamme kokemuksiamme Jeesuksen kanssa, Herra tuo kasvun.

Kun teemme oikein – kun omistamme aikamme Jumalan sanan tuntemiselle, yhteydelle toisiin uskoviin, antamiselle ja hartaalle rukoukselle – Herra lisää ihmisiä seurakuntaansa päivittäin. Se ei ole ulkoista yrittämistä, se on sisäistä kiintymystä. Se ei ole lähestymistapamme muuttamista, se on jatkuvaa omistautumista. Se ei ole sanomiamme sanoja, vaan Sana, jonka otamme vastaan, ja kuinka sen totuus puhuu meidän kauttamme.

Ei ole salaista kaavaa. Charles Spurgeon kirjoittaa: ”Jos haluamme herätyksiä, meidän tulee elvyttää kunnioituksemme Jumalan sanaa kohtaan.” Aamen sille.

Pysähdy: Mikä oli avain seurakunnan alkuvaiheen kasvussa?

Harjoitus: Kuinka yleensä otat vastaan hengellisen ravintosi? Onko Jumalan sana etusijalla?

Rukous: Isä, tuon itseni ja veljeni ja sisareni Kristuksessa eteesi, jotta meillä olisi vanhurskauden nälkä ja jano ja lähestyisimme Sinua hartaushetkissämme ja yhteisissä kokoontumisissamme. Pyydän maailmanlaajuista herätystä, Herra, ja että olisimme Sinun ystävällisyytesi jatke, joka johtaa parannukseen. Aamen.