Rakasta kuin JeesusEsimerkki

Pankkijonossa

Minua on aina hämmentänyt sosiaalinen status. Miksi pidämme toisia ihmisiä enemmässä arvossa kuin toisia? Siihen, kuinka korkealle henkilö sijoittuu sosiaalisessa toteemissa, voi vaikuttaa moni seikka: kuuluisuus, rikkaus, kyvyt, ulkonäkö, persoonallisuus, titteli, syntyperä, jne.

Luultavasti lukion aikoihin kiinnitin ensimmäisen kerran huomiota suosion arvoasteikkoon, mutta vielä aikuisenakin huomaan ihmisten yksimielisesti suosivan toisia ja jättävän toiset huomiotta. Arvioimme itse itsemme, laittaen jotkut ensimmäiseksi ja toiset viimeiseksi.

Ensimmäisen vuoteni aikana muutettuani isoon kaupunkiin tein sen typerän virheen, että käytin raha-automaattia lauantaipäivänä. Matkallani tapaamaan deittiä, johon halusin tehdä vaikutuksen, liityin pitkään jonoon kärsimättömiä ihmisiä, jotka tarvitsivat viikonlopuksi käteistä. Ajatuksissani en heti huomannut hässäkkää, joka oli meneillään ainakin kahdeksan ihmisen jonon etupäässä. Nyyhkytys ja kirosana kiinnittivät kuitenkin huomioni, ja huomasin ohuthiuksisen naisen, joka kamppaili tunteitaan vastaan, yrittäen saada raha-asiansa tehtyä. Tuijotin naista ja katsoin sitten ihmisiä jonon etupäässä ja takanani. Kaikki välttelivät katsekontaktia ja kohteliaasti (tai ihan vain kärsimättömyyttään) jättivät naisen huomiotta. Nainen perui rahansiirtonsa, kääntyi meihin kaikkiin päin ja sanoi: "Isäni kuoli hiljattain". Se ei ollut niinkään anteeksipyyntö vaan selitys. Kun nainen ei saanut vastausta, hän kääntyi, edelleen itkien, ja suuntasi parkkipaikalle. Katselin ympärilleni etsien jotakuta, joka auttaisi, sillä mielestäni jonkun olisi pitänyt tehdä jotain. Sitten oivalsin, että omat jalkani pysyivät lujasti paikoillaan siitä vastenmielisestä syystä, etten halunnut menettää paikkaani kasvavassa jonossa.

Sen sijaan, että rakastaisimme muita Jeesuksen tavoin, kuinka usein laitamme omat agendamme etusijalle? Kuinka usein jätämme Kristukselle rakkaat huomioimatta, koska teemme heistä omat, pinnalliset arviomme? Raha-automaatilla ollessani minulla oli kiire jonnekin tapaamaan jotakuta, johon halusin tehdä vaikutuksen. Nainen oli minulle tuntematon, ja itsekkäästi uskoin, ettei minulla ollut hänelle aikaa. Mutta Kristus ei kutsu meitä palvelemaan Häntä vain silloin, kun meille sopii. Hän ei pyydä meitä palvelemaan vain niitä, joiden uskomme olevan huomiomme arvoisia. Hän kääntää prioriteettimme päälaelleen—tanssiaisten kuningattaresta pornotähteen, addiktista urheilijaan—ja ilmoittaa, että omista pinnallisista leimoistamme huolimatta, ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi.

Sureva nainen yritti avata autonsa lukkoa, ja huomasin juoksevani häntä kohti. Hänestä oli tullut prioriteettini sydämeni täyttyessä myötätunnosta häntä kohtaan. Naisen katsoessa minua yllättyneenä, sanoin vilpittömästi: "Otan osaa". Hänen kasvonsa vääristyivät taas, ja hän nyyhkytti minun halatessani häntä. Hetken kuluttua nainen rauhoittui, kiitti minua hiljaa, istahti autoonsa ja ajoi pois. Käännyin raha-automaatille päin, missä ihmiset näpräsivät puhelimiaan, eivätkä olleet huomaavinaankaan minua.

Ja sitten menin jonon perälle.

Beth Castle
Life.Church Creative Media Team (Puoliso)