Rakasta kuin JeesusEsimerkki

Kuin Kristus rakastaa seurakuntaa (osa 2)

Yönä, jona hän ensimmäisen kerran tunsi sen: terävän pistävän kivun, joka hukutti alleen kaikki muut aistit, olimme olleet naimisissa vain kaksi lyhyttä vuotta. Intensiteetti hiipui seuraavien tuntien aikana kipujen, irvistysten ja kyynelten aaltoina. Ujona ja ruipelona 20-vuotiaana olin luvannut rakastaa tätä naista niin myötä- kuin vastamäessä, mutta oletin, että pahin tulee vuosikymmenten valmistautumisen jälkeen. Niin ei käynyt. Kipu palasi aina. Eräänä yönä, vauvan nukkuessa, yritimme nauttia intiimistä yhteydestä samoin kuin useimmat avioparit, mutta sen sijaan tarjolla oli vain kipua. Se oli ensimmäinen muutamista vastaavista, joita tulisi kolmivuotisen intiimiyden kuivan kauden aikana. Se hiipi makuuhuoneeseemme ja häilyi avioliittomme yllä, ihan kuin pitkä illan varjo. Toimitus, joka on suunniteltu lähentämään meitä, kaapattiin ja se ajoikin meitä erilleen. Viikkoja kului ja yritimme uudelleen toivoen tilanteen muuttuneen, mutta ei se ollut. Pian lopetimme yrittämisen kokonaan. Monena yönä käännyimme selätysten kasvot vastakkaisiin seiniin päin. Kuulin hänen tukahdetut nyyhkäisynsä, kun hän yritti piilottaa kipunsa, ja itkin äänettömästi tyynyyni.

En kuvitellut avioliittoani tällaiseksi. Tiskit ja vaipat, pyykit ja nurmikko—kaikki velvollisuudet kasautuivat ja työnsivät meitä kauemmaksi toisistamme. Ei ollut sovitteluhetkiä riitojen jälkeen. Ei ollut lauantaiaamuja. Ei ollut treffi-iltoja. Taistelu traumautti meidät fyysisesti ja henkisesti. Kuvittelin rakastavani häntä kuten Kristus rakastaa seurakuntaa, mutta en oikeasti tiennyt, mitä tarkoittaa antaa itseni hänen puolestaan. Opin kuinka vähän oikeastaan tiesin rakastamisesta Jeesuksen tavoin. Ajattelin tosissani luovuttamista. Valvoin monena yönä myöhään hänen mentyään nukkumaan ja huusin Jumalan puoleen rukouksessa. Näin toistuvat yritykseni lähentyä hänen kanssaan häipyvän päivä toisensa jälkeen syistä, joita en ymmärtänyt.

Silloin Jumala avasi silmäni, ja muistan ajatelleeni, näin Jeesus tuntee minua kohtaan. Joka aamu Hän halusi yhteyteen kanssani, mutta olin liian kiireinen. Joka ilta ennen nukkumaan menoa, sen sijaan, että olisin viettänyt aikaa Jeesuksen kanssa, poltin tunnevaluuttaani rypien itsesäälissä. Saatoin kuvitella Jeesuksen tuskan ja sydänsurun, kun toistuvasti hylkäsin Hänen kaikkein intiimimmät kutsunsa.

Koko tuon ajan pidin kiinni oikeuksistani aviomiehenä väittäen, että siinä oli kyse vain avioliittomme vahvistamisesta. Jos aioin selviytyä, minun piti muuttua. Vaikka se tuntui yksipuoliselta, minun piti asettaa oikeuteni hänen aviomiehenään sivuun ja rakastaa häntä ehdoitta, hän tarvitsi sitä. Joten joka kerran, kun tunsin torjunnan piston, muistelin, miltä Jumalasta tuntui, kun minä torjuin Hänet. Efesolaiskirjeessä sanotaan, että mies, joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään. Opin, että kun tunsin kaikkein vähiten rakastetulta, silloin minun piti erityisesti rakastaa vaimoani. Tuollainen kypsyys ei vain tullut ajan kanssa. Se piti hioa esiin kivun, uhrauksen ja alistumisen kautta.

En vieläkään ole erinomainen hänen rakastamisessaan Jeesuksen tavoin, mutta Hän on armollisesti palauttanut avioliittomme täysin ja antanut meille lujan siteen. Kipumme, ja valintamme rakastaa toisiamme kivun läpi, ansiosta nautimme intiimiydestä, jota jotkut avioliitot eivät ikinä koe.

Michael Martin
YouVersion-tiimi