Vaarallisia rukouksiaEsimerkki

Murra minut

On okei rukoilla turvallisuutta ja siunauksia, mutta entä jos haluat enemmän? Mitä jos haluat Pyhän Hengen auktoritettia, voimaa taivaasta, horjumatonta uskoa, aitoa läheisyyttä Isäsi kanssa? 

Sen sijaan, että vain pyydät Jumalaa pitämään sinut turvassa, antamaan sinulle enemmän ja suojelemaan elämääsi, sinun täytyy ehkä pyytää Jumalaa murtamaan sinut.

Ajatellessani tämän rukouksen rukoilemista, ”Herra, murra minut”, mietin kokemusta, mikä Amylla ja minulla oli kerran pienryhmässämme. Myrskyisenä, kylmänä keskiviikkoiltana tammikuussa istuimme lämpimässä ja kotoisessa huoneessa yhdessä seitsemän tai kahdeksan muun pariskunnan kanssa keskustelemassa juuri tästä vaarallisesta rukouksesta.

Olimme yhtä mieltä siitä, että me kaikki halusimme rukoilla sen – ja tarkoitimme sitä – mutta emme voineet kieltää, että pelkäsimme seurauksia. Ensimmäinen nainen, joka puhui, otti mahdollisuuden vakavasti mutta tunnusti taistelunsa. Hän oli rakastava vaimo ja neljän lapsen äiti, joka oli seurannut Jeesusta uskollisesti siitä lähtien, kun oli ollut toisella luokalla lukiossa. Hän palveli seurakunnan lapsityössä, maksoi kymmenykset uskollisesti, hoiti sijaislapsia, osallistui viikoittain raamattupiiriin ja usein tarjoutui vapaaehtoisena rukoilemaan ääneen ryhmässä.

Mutta kun esitimme haasteen siitä mahdollisuudesta, että hän pyytäisi Jumalaa murtamaan hänet, hän kieltäytyi. ”Anteeksi, mutta haluan olla rehellinen”, hän sanoi. ”En tahdo pyytää Jumalaa murtamaan minua. Pelkään, mitä tapahtuisi. Minä olen neljän lapsen äiti. Rakastan heitä aivan liikaa. Minusta on liian pelottavaa rukoilla Jumalaa murtamaan minut. Entä jos sairastun tai masennun tai joudun eroon perheestäni?” 

Suurin osa pienryhmän muista jäsenistä nyökytteli ymmärtäväisesti.

Mutta minun kysymykseni pysyy samana meille kaikille tänään: mitä menetämme takertumalla kiinni omaan mukavuuteemme?

Mistä jäämme paitsi, koska haluamme niin kovasti vältellä kipua ja epämukavuutta?

Jeesus sanoi: ”Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä” (Matt.16:25). Jeesus ei kutsu meitä mukavaan ja helppoon elämään, vaan antautumaan ja uhraamaan. Hartain toiveemme ei tulisi olla, että meidän tahtomme toteutuu, vaan Hänen tahtonsa toteutuminen. Jeesus kutsuu meitä luopumaan omasta elämästämme voidaksemme elää hetki hetkeltä, päivä päivältä – Hänelle. Jättämään kodikkaat olohuoneemme ja turvalliset rukouksemme tietääksemme, mitä tarkoittaa olla murtunut toisten tähden.

Pelaamalla varman päälle me saatamme menettää jotain paljon arvokkaampaa kuin oman mukavuutemme ja turvallisuutemme. Me emme ymmärrä, mitä siunauksia voi olla Jumalan murtamisen takana.

Luukas sanoi: ”Sitten Hän (Jeesus) otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni” (Luuk. 22:19). Melkein kaikki raamatuntutkijat ovat sitä mieltä, että Jeesuksen sanat ”tehkää tämä” osoittaa uskoville tavan muistella, kunnioittaa ja juhlia Hänen kuolemaansa ja ylösnousemustaan. Mutta jotkut ovat sitä mieltä, että Jeesuksen ”tehkää tämä” viittaa myös siihen, kuinka meidän tulisi elää. Entä jos Jeesus ei puhunutkaan vain rituaalista, minkä silloin tällöin toteutamme kirkossa? Entä jos Hän myös kutsui meitä päivittäin tulemaan murrettavaksi ja jaettavaksi muille? Mitä jos meillä olisi rohkeutta, pelottomuutta ja uskoa rukoilla ”Jumala, murra minut”?

Me emme vain muistele Jeesusta pyhällä ehtoollisella kirkossa. Me muistamme Häntä siinä, miten päivittäin elämme. Koska Jeesuksen ruumis murrettiin, koska Hänen verensä vuosi meidän tähtemme, meidän tulisi elää päivittäin Hänelle, murrettuina ja toisille vuodatettuina. 

Tämä ei ehkä kuulosta houkuttelevalta ensi silmäyksellä. Kuka haluaisi olla ”murrettu” ja ”toisille vuodatettu”? Tuo kuulostaa kivuliaalta parhaimmillaankin, ja kurjalta pahimmillaan. Mutta antamalla elämämme löydämme todellisen ilon. Sen sijaan, että pitäisimme kiinni omasta tahdostamme, suostumme Hänen tahtoonsa. Sen sijaan, että täytämme elämämme kaikella haluamallamme, me tyhjennämme elämämme muuttaksemme toisten elämää.

Todellinen murtuminen Jumalan edessä ei ole kertaluonteinen tapahtuma, se on päivittäinen päätös. Paavali sanoi: ”minä katson joka päivä kuolemaa silmiin” (1. Kor. 15:31). Mitä tämä tarkoittaa? Joka päivä hän valitsi ristiinnaulita omat toiveensa voidakseen elää täysin Herralle. Jos sinulla on rohkeutta rukoilla tämä rukous, ole valmiina. Ole valmiina tuntemaan Jumala ja tulla Jumalan tuntemaksi tavalla, jota et ole kokenut koskaan aikaisemmin.

Voit elää turvallisesti. Mutta arvaukseni on, että haluat enemmän kuin sitä. Minä valitsen toisin. Olen uskon täyttämä riskinottaja, joka on valmis laittamaan panokseksi kaiken. En milloinkaan halveksi Jumalaa ajattelemalla pienesti tai turvaamalla elämäni. Jos murtumisen toisella puolen on siunauksia, murra minut.