Jokainen askel on saapuminenEsimerkki

Olipa kerran

Jokaisella hyvällä tarinalla on tapana alkaa sanoilla ”olipa kerran”. Näiden sanojen avulla kristityillä on myös tapana käsitellä kysymystä ”onko minun elämälläni merkitystä”. Tarinassa jokainen hahmo on tärkeä. Jokaisella henkilöllä on merkityksensä. Joten, kun sanomme ”olipa kerran”, ja kuljemme sitten uskossa, epäilyksessä, kuuliaisuudessa, tottelemattomuudessa, ylistyksessä, välinpitämättömyydessä – kaikki tuo ja niin paljon muuta on osa tarinaamme. Tarinaa, jolla on merkitys. 

Kaikki tarinat eivät kerro sankareista. Jokainen tarina ei ole eeppinen seikkailu. Kyllä, meillä on sankaritarinoita – Joosefista, Mooseksesta, Daavidista ja Paavalista. Mutta on myös tarinoita kuten kertomus Noomista, Ruutista ja Booasista. Näissä toiminta on varsin arkista. Mutta tuo kaikki arkinen toiminta – muutto toiseen maahan, Ruutin uskollisuus Noomille, Booasin ystävällisyys Ruutia kohtaan, lakikiemuroiden selvittely tarinan edetessä – kaikki nämä yksityiskohdat ovat osa tarinaa, joka on sivujuoni Jumalan suuressa pelastussuunnitelmassa. Tarinaa, joka ei merkinnyt vain jotakin, vaan kaikkea. 

Noomi päätyi osaksi tätä tarinaa valittamisen kautta. Hän koki menetyksen ja valitti siitä katkerasti. Tarinankertoja otti hänen onnettomuutensa vakavasti ja sanoitti siitä syytöksen Jumalaa vastaan. Jakeet on muotoiltu niin, että Noomi on esitetty ikäänkuin kantajana, kanteen nostajana, Jumalan edessä. Tällaista oikeudessa käytettävää valittamisen tapaa käytti myös Jeremia, joka valmisti syytteen ja vastasyytteen Jumalan ja kansan välillä. Hän otti ihmisten valitukset ja muotoili niistä kanteen: ihmiset syyttivät Jumalaa siitä, että Hän oli epäonnistunut oikeudenmukaisuudessa ja tasapuolisuudessa. 

Vaikka tämä vaikuttaa epäkunnioittavalta tavalta puhua Jumalalle, jopa Häntä pilkkaavalta, tosiasiassa se on kuitenkin läpikotaisin raamatullista. Kun kuuntelemme toistemme valituksia ja muotoilemme ne syytöksiksi Jumalalle, autamme toisiamme liittymään mukaan tarinaan. Meidän ei tarvitse olla aina Jumalan puolella ja puolustaa Häntä. Toisinaan meidän raamatullinen paikkamme on toimia kantajina Häntä vastaan. Kun Noomi otettiin vakavasti – häntä ei torjuttu, vaiennettu tai hengellistetty – hänen kanteestaan tuli osa tarinaa. Hänen elämänsä tyhjyys tuli osaksi tarinan kudelmaa, osaksi juonta, osoitukseksi Jumalan huolellisesta ja suunnitelmallisesta kaitselmuksesta. 

Epäröitkö sinä kertoa valituksesi Jumalalle? Johdattaako Noomin tarina sinua puhumaan Jumalalle suoremmin?