Sananlaskujen kirja 15:1-17
Sananlaskujen kirja 15:1-17 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Sävyisä vastaus taltuttaa kiukun, loukkaava sana nostaa vihan. Viisaiden sanat ovat tiedon mauste, tyhmän suu syytää tyhmyyksiä. Herran katse yltää kaikkialle, sen alla ovat sekä hyvät että pahat. Lohduttava puhe antaa elämänrohkeutta, petollinen sana murtaa mielen. Tyhmä väheksyy isänsä opetusta, viisas se, joka nuhteita kuulee. Oikeamielisen talosta ei rikkaus lopu, jumalattomalta varat häviävät. Viisaan sanat levittävät tietoa, tyhmän ajatukset harhailevat. Jumalattoman uhria Herra kammoksuu, vilpittömän rukous on hänelle otollinen. Jumalattoman vaellusta Herra kammoksuu, vanhurskauteen pyrkivää hän rakastaa. Kovan kurituksen saa, joka poikkeaa tieltä, joka nuhteita väheksyy, päätyy tuhoon. Herra näkee tuonelan syvyyksiin asti, saati sitten ihmisten sydämiin! Itserakas ei moitetta siedä, omahyväinen ei mene viisaiden luo. Iloinen sydän kaunistaa kasvot, ahdistus murtaa mielen. Järkevä ihminen tavoittelee tietoa, houkalle maistuu vain järjettömyys. Köyhälle jokainen päivä on paha, mutta valoisa mieli tekee arjesta juhlan. Parempi köyhyys ja Herran pelko kuin suuret varat ja rauhattomuus. Parempi vihannesvati ja ystävien seura kuin syöttöhärkä ja vihaiset katseet.
Sananlaskujen kirja 15:1-17 Raamattu Kansalle (FINRK)
Lempeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan. Viisaiden kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta tyhmien suu suoltaa typeryyksiä. HERRAN silmät näkevät joka paikkaan, ne pitävät silmällä hyviä ja pahoja. Lääkitsevä kieli on elämän puu, mutta kielen vilpillisyys haavoittaa mielen. Typerä pitää halpana isänsä ojennuksen, mutta joka nuhdetta noudattaa, on järkevä. Vanhurskaan talossa ovat suuret aarteet, mutta jumalattoman saalis joutuu tuhoon. Viisaiden huulet levittävät tietoa, mutta tyhmien sydän ei ole vakaa. Jumalattomien uhrit ovat HERRALLE iljetys, mutta oikeamielisten rukoukset ovat hänelle mieluisia. Jumalattoman tie on HERRALLE iljetys, mutta vanhurskauteen pyrkivää hän rakastaa. Kova kuritus tulee sille, joka hylkää oikean tien; joka nuhdetta vihaa, on kuoleman oma. HERRA näkee tuonelan ja kadotuksen, saati sitten ihmislasten sydämet. Pilkkaaja ei pidä siitä, että häntä nuhdellaan, viisaiden luo hän ei mene. Iloinen sydän kaunistaa kasvot, mutta sydämen tuskassa mieli on murtunut. Ymmärtävän sydän etsii tietoa, mutta tyhmien suu suosii typeryyttä. Puutteenalaiselle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot. Parempi vähän HERRAN pelossa kuin runsaat varastot levottomuudessa. Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa.
Sananlaskujen kirja 15:1-17 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Sävyisä vastaus taltuttaa kiukun, loukkaava sana nostaa vihan. Viisaiden sanat ovat tiedon mauste, tyhmän suu syytää tyhmyyksiä. Herran katse yltää kaikkialle, sen alla ovat sekä hyvät että pahat. Lohduttava puhe antaa elämänrohkeutta, petollinen sana murtaa mielen. Tyhmä väheksyy isänsä opetusta, viisas se, joka nuhteita kuulee. Oikeamielisen talosta ei rikkaus lopu, jumalattomalta varat häviävät. Viisaan sanat levittävät tietoa, tyhmän ajatukset harhailevat. Jumalattoman uhria Herra kammoksuu, vilpittömän rukous on hänelle otollinen. Jumalattoman vaellusta Herra kammoksuu, vanhurskauteen pyrkivää hän rakastaa. Kovan kurituksen saa, joka poikkeaa tieltä, joka nuhteita väheksyy, päätyy tuhoon. Herra näkee tuonelan syvyyksiin asti, saati sitten ihmisten sydämiin! Itserakas ei moitetta siedä, omahyväinen ei mene viisaiden luo. Iloinen sydän kaunistaa kasvot, ahdistus murtaa mielen. Järkevä ihminen tavoittelee tietoa, houkalle maistuu vain järjettömyys. Köyhälle jokainen päivä on paha, mutta valoisa mieli tekee arjesta juhlan. Parempi köyhyys ja Herran pelko kuin suuret varat ja rauhattomuus. Parempi vihannesvati ja ystävien seura kuin syöttöhärkä ja vihaiset katseet.
Sananlaskujen kirja 15:1-17 Finnish 1776 (FI1776)
Suloinen vastaus hillitse vihan, mutta kova sana saattaa mielen karvaaksi. Viisasten kieli saattaa opetuksen suloiseksi, vaan tyhmäin suu aina hulluuta sylkee. Herran silmät katselevat joka paikassa, sekä pahat että hyvät. Terveellinen kieli on elämän puu: vaan valhettelevainen saattaa sydämen kivun. Tyhmä laittaa isänsä kurituksen; vaan joka rangaistuksen ottaa, hän tulee taitavaksi. Vanhurskaan huoneessa on yltäkyllä; vaan jumalattoman saalis on hävintö. Viisasten huulet jakavat neuvoa; vaan tyhmäin sydän ei ole niin. Jumalattoman uhri on Herralle kauhistus; vaan jumalisten rukous on hänelle otollinen. Jumalattoman tie on Herralle kauhistus; vaan joka vanhursjautta noudattaa, on hänelle rakas. Kuritus on sille paha, joka hylkää tiensä: ja joka rangaistusta vihaa, hänen pitää kuoleman. Helvetti ja kadotus on Herran edessä: kunka paljon enemmin ihmisten lasten sydämet. Ei pilkkaaja rakasta sitä, joka häntä rankaisee, ja ei hän mene viisasten tykö. Iloinen sydän tekee iloiset kasvot; vaan koska sydän on surullinen, niin rohkeus raukee. Ymmärtäväinen sydän etsii viisautta; vaan tyhmäin suu tyhmyydellä ravitaan. Surullisella ihmisellä ei ole koskaan hyvää päivää; vaan jolla hyvä sydän on, hänellä on joka päivä vieraspito. Parempi on vähä Herran pelvossa, kuin suuri tavara ilman lepoa. Parempi on ateria kaalia rakkaudessa, kuin syötetty härkä vihassa.
Sananlaskujen kirja 15:1-17 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)
Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan. Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta tyhmäin suu purkaa hulluutta. Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja. Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen. Hullu pitää halpana isänsä kurituksen, mutta joka nuhdetta noudattaa, tulee mieleväksi. Vanhurskaan huoneessa on suuret aarteet, mutta jumalattoman saalis on turmion oma. Viisasten huulet kylvävät tietoa, mutta tyhmäin sydän ei ole vakaa. Jumalattomien uhri on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisten rukous on hänelle otollinen. Jumalattoman tie on Herralle kauhistus, mutta joka vanhurskauteen pyrkii, sitä hän rakastaa. Kova tulee kuritus sille, joka tien hylkää: joka nuhdetta vihaa, saa kuoleman. Tuonelan ja manalan Herra näkee, saati sitten ihmislasten sydämet. Pilkkaaja ei pidä siitä, että häntä nuhdellaan; viisasten luo hän ei mene. Iloinen sydän kaunistaa kasvot, mutta sydämen tuskassa on mieli murtunut. Ymmärtäväisen sydän etsii tietoa, mutta tyhmien suu hulluutta suosii. Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot. Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa. Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa.
