Sananlaskujen kirja 15:1-17

Sävyisä vastaus taltuttaa kiukun, loukkaava sana nostaa vihan. Viisaiden sanat ovat tiedon mauste, tyhmän suu syytää tyhmyyksiä. Herran katse yltää kaikkialle, sen alla ovat sekä hyvät että pahat. Lohduttava puhe antaa elämänrohkeutta, petollinen sana murtaa mielen. Tyhmä väheksyy isänsä opetusta, viisas se, joka nuhteita kuulee. Oikeamielisen talosta ei rikkaus lopu, jumalattomalta varat häviävät. Viisaan sanat levittävät tietoa, tyhmän ajatukset harhailevat. Jumalattoman uhria Herra kammoksuu, vilpittömän rukous on hänelle otollinen. Jumalattoman vaellusta Herra kammoksuu, vanhurskauteen pyrkivää hän rakastaa. Kovan kurituksen saa, joka poikkeaa tieltä, joka nuhteita väheksyy, päätyy tuhoon. Herra näkee tuonelan syvyyksiin asti, saati sitten ihmisten sydämiin! Itserakas ei moitetta siedä, omahyväinen ei mene viisaiden luo. Iloinen sydän kaunistaa kasvot, ahdistus murtaa mielen. Järkevä ihminen tavoittelee tietoa, houkalle maistuu vain järjettömyys. Köyhälle jokainen päivä on paha, mutta valoisa mieli tekee arjesta juhlan. Parempi köyhyys ja Herran pelko kuin suuret varat ja rauhattomuus. Parempi vihannesvati ja ystävien seura kuin syöttöhärkä ja vihaiset katseet.