Sananlaskut 15:1-17

Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan. Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta tyhmäin suu purkaa hulluutta. Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja. Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen. Hullu pitää halpana isänsä kurituksen, mutta joka nuhdetta noudattaa, tulee mieleväksi. Vanhurskaan huoneessa on suuret aarteet, mutta jumalattoman saalis on turmion oma. Viisasten huulet kylvävät tietoa, mutta tyhmäin sydän ei ole vakaa. Jumalattomien uhri on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisten rukous on hänelle otollinen. Jumalattoman tie on Herralle kauhistus, mutta joka vanhurskauteen pyrkii, sitä hän rakastaa. Kova tulee kuritus sille, joka tien hylkää: joka nuhdetta vihaa, saa kuoleman. Tuonelan ja manalan Herra näkee, saati sitten ihmislasten sydämet. Pilkkaaja ei pidä siitä, että häntä nuhdellaan; viisasten luo hän ei mene. Iloinen sydän kaunistaa kasvot, mutta sydämen tuskassa on mieli murtunut. Ymmärtäväisen sydän etsii tietoa, mutta tyhmien suu hulluutta suosii. Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot. Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa. Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa.