Sananlaskujen kirja 16:17-33

Oikeamielisten tie kiertää pahan kaukaa, henkensä turvaa, joka tietään tarkkaa. Pöyhkeys vie perikatoon, ylpeys käy lankeemuksen edellä. Parempi elää hiljaa köyhien parissa kuin jakaa saalista röyhkeiden kanssa. Joka harkiten toimii, saa kaikkea hyvää, onni on sen, joka turvaa Herraan. Harkitseva ihminen saa viisaan maineen, taitava puhe taivuttaa mielet. Viisaus on viisaalle elämän lähde, tyhmyys tyhmälle rangaistus. Viisas sydän antaa suuhun sanat, jotka vievät perille opetuksen. Ystävän sanat ovat nuorta hunajaa: makeat mielelle, virvoittavat ruumiille. Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie. Nälkä miehen työhön ajaa, oma suu on häntä hoputtamassa. Heittiö penkoo esiin pahaa, hänen huulillaan on kuin polttava tuli. Juonittelija rakentaa riitaa, panettelija erottaa ystävykset. Kelvoton mies vetää ystävänsä mukaan, johdattaa hänetkin turmion tielle. Joka kyräten katsoo, hankkii pahaa, joka huulensa tiukkaa, on jo päätöksen tehnyt. Harmaat hapset ovat kunniaseppele, palkinto sille, joka oikein elää. Sävyisyys on sankaruutta arvokkaampi, maltti enemmän kuin kaupungin valtaus. Helmassa arpaa ravistellaan, tuloksen ratkaisee Herra.

Ilmaiset lukusuunnitelmat ja hartaudet liittyen aiheeseen Sananlaskujen kirja 16:17-33