Sananlaskujen kirja 16:17-33
Sananlaskujen kirja 16:17-33 Raamattu Kansalle (FINRK)
Oikeamielisten tie kiertää pahan, henkensä säilyttää, kun pitää huolta vaelluksestaan. Kukistumisen edellä käy ylpeys, kompastumisen edellä ylimielisyys. Parempi vaatimattomana köyhien parissa kuin jakamassa saalista ylpeiden kanssa. Joka painaa mieleensä sanan, se löytää onnen. Autuas se, joka turvaa Herraan! Jolla on viisas sydän, sitä sanotaan ymmärtäväksi, ja puheen miellyttävyys antaa opetukselle tehoa. Ymmärrys on omistajalleen elämän lähde, mutta typeryys on tyhmälle kuritus. Viisaan sydän tekee hänen suunsa taitavaksi ja antaa tehoa hänen huultensa opetukselle. Lempeät sanat ovat kuin valuva hunaja: makeita sielulle ja lääkettä luille. Miehen mielestä tie voi olla oikea, vaikka se lopulta on kuoleman tie. Työmiehen nälkä tekee työtä hänen hyväkseen, sillä oma suu ajaa häntä työhön. Kelvoton mies suunnittelee pahaa, hänen huulillaan on kuin polttava tuli. Juonitteleva mies saa aikaan riidan, ja panettelija erottaa ystävykset. Väkivallan mies houkuttelee lähimmäistään ja johtaa hänet tielle, joka ei ole hyvä. Joka silmillään kyräilee, sillä on mielessään kavaluus; joka huulensa yhteen puristaa, sillä on paha mielessä. Harmaat hapset ovat kunnian kruunu; se saadaan vanhurskauden tiellä. Kärsivällinen on parempi kuin sankari ja mielensä hillitsevä parempi kuin kaupungin valloittaja. Helmassa pudistellen arpa heitetään, mutta jokainen ratkaisu tulee Herralta.
Sananlaskujen kirja 16:17-33 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Oikeamielisten tie kiertää pahan kaukaa, henkensä turvaa, joka tietään tarkkaa. Pöyhkeys vie perikatoon, ylpeys käy lankeemuksen edellä. Parempi elää hiljaa köyhien parissa kuin jakaa saalista röyhkeiden kanssa. Joka harkiten toimii, saa kaikkea hyvää, onni on sen, joka turvaa Herraan. Harkitseva ihminen saa viisaan maineen, taitava puhe taivuttaa mielet. Viisaus on viisaalle elämän lähde, tyhmyys tyhmälle rangaistus. Viisas sydän antaa suuhun sanat, jotka vievät perille opetuksen. Ystävän sanat ovat nuorta hunajaa: makeat mielelle, virvoittavat ruumiille. Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie. Nälkä miehen työhön ajaa, oma suu on häntä hoputtamassa. Heittiö penkoo esiin pahaa, hänen huulillaan on kuin polttava tuli. Juonittelija rakentaa riitaa, panettelija erottaa ystävykset. Kelvoton mies vetää ystävänsä mukaan, johdattaa hänetkin turmion tielle. Joka kyräten katsoo, hankkii pahaa, joka huulensa tiukkaa, on jo päätöksen tehnyt. Harmaat hapset ovat kunniaseppele, palkinto sille, joka oikein elää. Sävyisyys on sankaruutta arvokkaampi, maltti enemmän kuin kaupungin valtaus. Helmassa arpaa ravistellaan, tuloksen ratkaisee Herra.
Sananlaskujen kirja 16:17-33 Finnish 1776 (FI1776)
Siviän tiet välttävät pahaa, ja joka sielunsa varjelee, se tiestänsä ottaa vaarin. Joka alennetaan, se ensisti tulee ylpiäksi; ja ylpeys on aina lankeemuksen edellä. Parempi on nöyränä olla siveiden kanssa, kuin jakaa suurta saalista ylpeiden kanssa. Joka jonkun asian viisaasti alkaa, hän löytää onnen; ja se on autuas, joka luottaa Herraan. Toimellinen mies ylistetään viisautensa tähden; ja suloinen puhe lisää oppia. Viisaus on elämän lähde hänelle, joka sen saanut on, vaan tyhmäin oppi on hulluus. Viisas sydän puhuu toimellisesti, ja hänen huulensa opettavat hyvin. Suloiset sanat ovat mesileipää; ne lohduttavat sielua, ja virvoittavat luut. Monella on tie mielestänsä oikia, vaan se johdattaa viimein kuolemaan. Moni tulee suureen vahinkoon oman suunsa kautta. Jumalatoin ihminen kaivaa onnettomuutta, ja hänen suussansa palaa niinkuin tuli. Väärä ihminen saattaa riidan, ja panettelia tekee ruhtinaat eripuraisiksi. Viekas ihminen houkuttelee lähimmäistänsä, ja johdattaa hänen pahalle tielle. Joka silmää iskee, ei se hyvää ajattele, ja joka huuliansa pureskelee, se pahaa matkaan saattaa. Harmaat hiukset ovat kunnian kruunu, joka löydetään vanhurskauden tiellä. Kärsivällinen on parempi kuin väkevä; ja joka hillitsee mielensä, on parempi, kuin se joka kaupungin voittaa. Arpa heitetään syliin, vaan Herralta tulee kaikki sen meno.
Sananlaskujen kirja 16:17-33 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)
Oikeamielisten tie välttää onnettomuuden; henkensä saa pitää, joka pitää vaelluksestansa vaarin. Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä. Parempi alavana nöyrien parissa kuin jakamassa saalista ylpeitten kanssa. Joka painaa mieleensä sanan, se löytää onnen; ja autuas se, joka Herraan turvaa! Jolla on viisas sydän, sitä ymmärtäväiseksi sanotaan, ja huulten suloisuus antaa opetukselle tehoa. Ymmärrys on omistajalleen elämän lähde, mutta hulluus on hulluille kuritus. Viisaan sydän tekee taitavaksi hänen suunsa ja antaa tehoa hänen huultensa opetukselle. Lempeät sanat ovat mesileipää; ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille. Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie. Työmiehen nälkä tekee työtä hänen hyväkseen, sillä oma suu panee hänelle pakon. Kelvoton mies kaivaa toiselle onnettomuutta; hänen huulillaan on kuin polttava tuli. Kavala mies rakentaa riitaa, ja panettelija erottaa ystävykset. Väkivallan mies viekoittelee lähimmäisensä ja vie hänet tielle, joka ei ole hyvä. Joka silmiänsä luimistelee, sillä on kavaluus mielessä; joka huulensa yhteen puristaa, sillä on paha valmiina. Harmaat hapset ovat kunnian kruunu; se saadaan vanhurskauden tiellä. Pitkämielinen on parempi kuin sankari, ja mielensä hillitseväinen parempi kuin kaupungin valloittaja. Helmassa pudistellen arpa heitetään, mutta Herralta tulee aina sen ratkaisu.
