Marku 5

Iisus Gerasan muas

(Matf. 8:28-34; Luk. 8:26-39)

1Hyö tuldih järven toizele puolele gerasalazien muah. 2Kerras, vai Iisus lähti venehespäi, Hänele vastah tuli kalmukolospäi mies, kudamas oli paganhengi. 3Mies eli nämis kivikololois, niken jo ei voinnuh siduo händy ni čieppilöin vuoh. 4Äijän kerdua händy oli pandu jalgu- dai käzičieppilöih, no häi katkoi čiepit da murendi ravvat, i niken ei voinnuh azettua händy. 5Kai päivät dai yöt häi oli kalmukololois da kallivoloil, mölizi da riehkii iččiedäh kivil. 6Ku mies loittonsah nägi Iisusan, häi juoksi Hänen luo, kumardihes Hänele 7da kirgai äijäl: «Midä sinä minus tahtot, Iisus, Ylimäzen Jumalan Poigu? Jumalan nimes sanon: älä muokkua minuu!» 8Iisus, näit, oli käskenyh paganhengele: «Lähte iäre miehespäi!» 9Häi kyzyi miehel: «Mi on sinun nimi?» Mies vastai: «Legionu#5:9 Legionu on 6000 hengie., ku meidy on äijy.» 10Paganhenget pokoroittihes da molittihes, ku Iisus ei ajas heidy iäre täl mual.

11Sie mäin rindehel oli syömäs suuri poččikarju. 12Paganhenget pokoroittihes Iisusale: «Piästä meidy poččikarjah, anna meile mennä poččiloin sydämeh.» 13Häi andoi niilöile luvan. Sit paganhenget lähtiettih miehespäi da mendih poččiloih, i karju karahtih jyrkändehelpäi järveh. Poččiloi oli läs kahtutuhattu, net kai upottih järveh. 14Niilöin paimoit lähtiettih pagoh i saneltih linnas dai kylis kaikkeh täh näh. Rahvas lähtiettih kaččomah, midä oli roinnuhes. 15Hyö tuldih Iisusan luo i nähtih se mies, kudamua enne muokattih karut. Mies istui sie šuorivunnuonnu i hyväs tolkus. Rahvas oldih varavon vallas. 16Net, kudamat nähtih kai omin silmin, saneltih toizile, midä oli roinnuhes karuloin muokatule da midä oli roinnuhes poččiloinke. 17Sit kaikin ruvettih pokoroiččemahes, ku Iisus lähtis iäre heijän lohkolpäi.

18Konzu Iisus nouzi veneheh, karulois piässyh mies pokoroiččih ottua händygi kerale. 19Iisus ei ottanuh händy, a sanoi: «Mene kodih omien luo da sano heile, midä Ižändy luadii sinule da kui Häi sinuu žiälöičči.» 20Mies lähti da Dekapolisan muas rubei sanelemah, midä Iisus luadii hänele. Kaikin diivuittihes.

Jairan tytär da verentulendal voimatoi naine

(Matf. 9:18-26; Luk. 8:40-56)

21Konzu Iisus oli uvvessah tulluh venehel järven toizele puolele, Hänen luo kerävyi äijy rahvastu. Häi oli vie rannas, 22ku sinne tuli yksi sinagougan vahnimis, kudamua kučuttih Jairakse. Iisusan nähtyy mies langei Hänen jalgoih, 23da rubei pokoroimahes ylen äijäl: «Minun pieni tytär on kuolemazilleh. Läkkä, pane käit hänen piäle, ku häi piäzis da jiäs hengih.» 24Iisus lähti miehenke, i suuri joukko rahvastu astui Hänele peräh da ahtisti Händy kaikkielpäi.

25Sie oli yksi naine, kudai kaksitostu vuottu oli voimatoi verentulendal. 26Häi oli äijäl muokkavunnuh monen parandajan käzis da menetännyh kaiken oman taguzen, no ei suannuh nimittumua hoivendustu, rodih vai pahembi. 27Häi oli kuulluh Iisussah näh, i nygöi rahvasjoukon keskes tuli taganpäi Iisusan luo i kosketti käil Hänen sobua. 28Naine, näit, duumaičči: «Ku vai kosketan Hänen sobii, sit minä piäzen.» 29Kerras verentulendu azetui. Häi omas rungas kuuli, ku voimattomus lähti hänes.

30Iisus kerras tunzi omas ičes, ku Hänes lähti vägi. Häi kiändyi rahvasjoukos da kyzyi: «Kenbo kosketti minun sobii?» 31Opastujat sanottih: «Ičehäi näit, mi äijy rahvastu tungetteleh Sinus ymbäri, a kyzyt, ken kosketti Sinuu!» 32No Iisus kačoi ymbäri, ku tahtoi nähtä, kudai sen luadii. 33Naine ku tiezi, midä hänele rodiihes, tuli Iisusan edeh varavuksis da säristen, heittih polvilleh da sanoi Iisusale kaiken toven. 34Iisus sanoi hänele: «Tytär, sinun usko piästi sinuu. Mene rauhas, sinä olet piässyh omas voimattomuos.»

35Iisus vie jatkoi paginua, ku sinagougan vahnimale tuodih koispäi viesti: «Sinun tytär kuoli. Älä vaivua enämbiä opastajua.» 36No sen kuultuu Iisus sanoi sinagougan vahnimale: «Älä varua, vai usko.» 37Häi ei andanuh valdua nikelle lähtie Hänenke, paiči Pedrile da Juakoile da vie Juakoin vellele Iivanale. 38Hyö tuldih sinagougan vahniman koin luo. Iisus nägi, mi äijy rahvastu hälizöy sie, kuuli, kui rahvas itkiettih da luveteltih. 39Häi meni pertih i sanoi: «Midä työ hälizettö da itkettö? Lapsi ei ole kuolluh, häi maguau.» 40Händy nagrettih. No Häi ajoi kaikkii pihale, otti lapsen tuatan i muaman da net kolme opastujua i meni gorniččah, kus virui lapsi. 41Häi otti lastu käis da sanoi: «Talifa kuum», mi merkiččöy: ‘Sanon sinule, tyttöine, nouze!’ 42Tyttöine kerras nouzi i lähti astumah; häi oli kaksitostuvuodine. Kaikin oldih hämmästyksis. 43Iisus kieldi kaikkii sanelemas tädä. Häi käski andua tyttözele syvvä.

Currently Selected:

Marku 5: LIVVI

Highlight

Copy