Apostoloin ruavot 20

Puavilan matku Makedonieh da Gretsieh

1Ku häly loppih, Puavil keräi opastujat, kehitti heidy pyzymäh lujannu, prostiihes da lähti Makedonieh. 2Niilöi mualoi myöte käveltes häi äijil sanoil lujendi uskovellien sydämii i tuli Gretsieh. 3Gretsies häi oli kolme kuudu. Vai huavai häi lähtie merdy myö Siirieh, ku tiijusti, jevreit peitoči tahtotah luadie hänele pahua. Sen periä hänele tuli mieleh mennä sinne Makedonien kauti. 4Hänenke lähtiettih verieläine Pirran poigu Sopatru, fessalonikalazet Aristarhu da Sekundu, derbeläine Gaiju, Timofei da aazielazet Tihikku da Trofimu. 5Hyö lähtiettih ielpäi i vuotettih meidy Troadas. 6Myö toizet lähtimmö merdy myö Filippaspäi jälles Rieskanleivän pruazniekkua, i viijen päivän peräs yhtyimmö heih Troadas. Sie olimmo seiččie päiviä.

Jevtih elavuu kuollielois

7Suovatan mendyy, n՚edälin enzimäzenny päivänny myö kerävyimmö yhteh ku lohkata leiby. Puavil pidi paginua rahvahanke. Tossupiänny häi tahtoi lähtie matkah, sendäh jatkoi paginua puoleh yöh suate. 8Ylimäzes pertis, kus myö olimmo, paloi äijy lampua. 9Ikkunal istui yksi Jevtih-nimelline nuori mies. Ku Puavilan pagin jatkui da jatkui, Jevtih uinoi syväh uneh da uinottuu pakui pihale kolmandes kerroksespäi. Konzu händy sie nostettih, häi oli jo hengettäh. 10Puavil heityi alah, painui hänen piäle, sebäi händy da sanoi: «Älgiä pöllästykkiä, hengi vie on hänes.» 11Sit Puavil meni järilleh ylimäzeh pertih, lohkai leivän da söi. Häi pagizi heijänke vie hätken, päivännouzuh suate, sit lähti ielleh. 12Nuordu miesty tuodih kodih elävänny, i kaikile rodih suuri hyvämieli.

Matku Troadaspäi Milittah

13Myö istuimmokseh laivah da lähtimmö ielpäi Assah, kus meil oli mieli ottua Puavilua kerale. Häi iče käski meile ruadua muga, ku tahtoi mennä jallai Assah suate. 14Sie myö vastavuimmo, otimmo händy laivah da lähtimmö Mitilinah. 15Siepäi myö menimmö ielleh i tossupiänny tulimmo Hios-suaren kohtale. Päivän kuluttuu tulimmo Samossah, a vie päivän peräs – Milittah. 16Puavilal, kačo, oli mieles mennä Efesas siiriči, ku ei menettiä aigua Aazies. Häi ylen äijäl huolitti ehtie Sroičanpäiväkse Jerusalimah, gu vai suas piästä.

Puavil pagizou uskojien vahnimienke Efesas

17Militaspäi Puavil työndi sanan Efessah da kučui uskojien kanzukunnan vahnimii iččeh luo. 18Konzu hyö tuldih, Puavil sanoi heile: «Työ tiijättö, kui minä olin teijän keskes kaiken aijan enzimäzes päiväs lähtijen Aazieh tulduu. 19Ruavoin Ižändäle kaikes sanankuulijannu, kyynälienke da kaikkien pahuzien keskel, kudamii jevreit peitoči minule luajittih. 20En vältynyh sanelemas sidä, mi on teile hyväkse, a opastin teidy kui rahvahan ies, mugai teijän kodilois. 21Kui jevreilöile mugai gretsieläzile olen sanelluh, anna hyö hyllättäs riähkät da kiännyttäs Jumalan puoleh da uskottas meijän Ižändäh Iisussah. 22Pyhän Hengen vietettävänny minä nygöi menen Jerusalimah, i en tiijä, mi minuu sie vuottau. 23Yhten vai tiijän: Pyhä Hengi joga linnas sanelou, gu minuu vuotetah tuskat da čiepit. 24No minä en pie omua hengie nimittumas hinnas, vai piäzizin matkan agjah suate da loppizin ruavon, kudaman minule andoi Ižändy Iisus. Se ruado on: levittiä muale hyviä viestii Jumalan hyvyöh näh.

25Minä tiijän: niken teis, kenen keskes minä kävelin da sanelin Jumalan valdah näh, ei minuu enämbi näi. 26Sendäh minä tänäpäi sanon teile toven: ku kentahto teis kuollou riähkähizenny, se ei ole minun viärys. 27Minähäi en vältynyh sanelemas teile kaikkii Jumalan tahtoloi. 28Kačokkua iččie da kaikkie karjua, kudaman andoi teile Pyhä Hengi kačottavakse da vardoittavakse. Olgua paimoinnu Jumalan kanzukunnale, kudaman Häi sai oman Poijan veren hinnal. 29Minä tiijän, minun lähtiettyy teijän joukkoh tullah äriet hukat, kudamat ei žiälöijä karjua. 30I teijän omas joukospäi nouzou miehii, kudamat viäristetäh tozi, ku vediä opastujii heile jälles. 31Sendäh, vardoikkuattokseh! Mustakkua, minä kolme vuottu heittelemättäh n՚evvoin teidy jogahistu kyynälienke päivät dai yöt.

32Nygöi jätän teidy Jumalan da Hänen armosanan käzih, sen sanan, kudai voibi nostua teidy da andua teile kodivuitin yhtes kaikkien uskojienke. 33Nikes en tahtonuh ni hobjua, ni kuldua, ni sobua. 34Työ iče tiijättö: minä nämil omil käzil ruadajen sain, midä minule da minun dovarišoile pidi. 35Kaikelleh minä ozutin teile, gu nenga ruadajen pidäy avvuttua vähävägizii i mustua Ižändän Iisusan sanat: ‘Parembi on andua, migu ottua.’» 36Tämän paginan jälgeh Puavil heityi polvilleh da moliihes kaikkienke. 37Kaikin äijäl itkiettih, sebäiltih da ukkailtih händy. 38Kaikis suurin paha mieli heile oli se, ku Puavil sanoi, hyö nikonzu enämbi ei suaja nähtä händy. Sit hyö kaimattih Puavilua laivah suate.

Currently Selected:

Apostoloin ruavot 20: LIVVI

Highlight

Copy