Tilaa hengittää Esimerkki

Sinun ei tarvitse olla uskonnollinen tunteaksesi tai harjoittaaksesi sapatin viettoa — lepopäivää. Me kaikki nautimme hitaasta viikonlopun päivästä, ehkä pitkään nukkumisesta, työn kiireistä hellittämisestä. Mutta jos ajattelet sapatin viettämisen tarkoittavan vain rauhallista sunnuntaita, sinulta menee paras osa ohi — se osa, joka lopulta antaa sinulle tilaa hengittää.

Mennäänpä hieman taaksepäin tarinassa, joka johtaa tämän päivän kappaleisiin 2. Mooseksen kirjaan, jossa Jumala esittelee sapatin. Israelin kansa oli orjina Egyptissä 400 vuotta, tehden työtä kaiken päivää, joka päivä. Sitten heidät vapautetaan, ja koko kansa vaeltaa aavikon läpi yli 40 vuoden ajan. Ja siellä Jumala antaa heille käskyn viettää sapattia — pitää yksi päivä viikossa vapaata.

Jumala sanoo ihmisjoukolle, joka on työskennellyt kellon ympäri satojen vuosien ajan, ja joka yrittää nyt löytää riittävästi ruokaa ravitakseen tuhansia ihmisiä keskellä autiomaata, että heidän pitäisi pitää vapaapäivä. Sen on täytynyt kuulostaa absurdilta! Jos he eivät tehneet työtä jonakin päivänä, he eivät syöneet sinä päivänä.

Jumalalla oli kuitenkin suunnitelma. Toisessa Mooseksen kirjassa 31:13 Hän selittää sapatin vieton olevan israelilaisille merkkinä, että “Minä olen Herra…” Jumala sanoi heille (ja meille): Haluan todistaa teille, että minuun voi luottaa. Minä tiedän, että pelkäätte joutuvanne olemaan nälässä. Mutta minä todistan, viikko toisensa jälkeen, että minuun voi luottaa.

Ehkä sinä tiedätkin tarinan lopun. Mannan ja viiriäisten avulla Jumala vastasi heidän pelkoonsa nälkään joutumisesta tarjoamalla heille uskollisesti heidän jokapäiväisen leipänsä, jopa sinä päivänä, kun Hän oli pyytänyt heitä lepäämään eikä tekemään työtä.

Jumalan käsky meille levätä on todellisuudessa kutsu luottaa Häneen. Kun pelkäämme, että kutsusta kieltäytyminen loukkaa ystävämme tunteita, voimme luottaa Jumalan suojelevan tuota ystävyyttä. Kun pelkäämme kotimme olevan liian pieni, automme olevan liian vanha, tai vaatteidemme olevan liian yksinkertaisia, voimme luottaa Jumalaan ja siihen, että meidän arvomme ei ole sidoksissa noihin materiaalisiin asioihin. Jumalaan luottaminen hampaiden yhteen puremisen ja rajojemme yli puskemisen sijaan on tie löytää lopultakin pysyvästi tilaa hengittää.