Iloa matkalle: Toivon löytäminen koettelemusten keskelläEsimerkki

Lähes aina matkustaessani kohtaan kiertoteitä ja töyssyjä tiellä. Lennot viivästyvät, vuokra-autot eivät ole valmiina, sää aiheuttaa takaiskuja, rakennustyöt hidastavat liikennettä, jokainen liikennevalo muuttuu punaiseksi... lista jatkuu ja jatkuu. Saatan tuntea oloni ahdistuneeksi, turhautuneeksi tai väsyneeksi, mutta poikkeuksetta pusken läpi enkä anna noiden töyssyjen estää minua menemästä minne minun pitää mennä.

Matkamme rakkaidemme kanssa on samanlainen. Vaikka emme voi tietää, mitä kiertoteitä edessä saattaa olla, voimme päättää, miten reagoimme.

Emme voi yhtään hallita rakkaidemme matkaa, vaikka kuinka yritämme, vaikka kuinka tutkimme asioita, vaikka rukoilemme monesti heidän puolestaan tai vaikka soitamme moneen kuntoutuspaikkaan. Heidän matkansa on heidän omansa.

Sanon tämän kokemuksesta. Yritin hallita aviomieheni matkaa, mutta se vain sai minut vihaisemmaksi ja katkerammaksi. Rukoilin, anoin, uhkailin, huusin, pidin mykkäkoulua... Minä kokeilin kaikkea. Mutta loppujen lopuksi halusin sitä enemmän kuin aviomieheni halusi, mikä johti minut pahennuksen, vihan, ahdistuksen, pelon, katkeruuden, turhautumisen ja toivottomuuden teille.

Minä vain halusin perheeni takaisin. Halusin aviomieheni takaisin. Halusin rauhaa. Halusin toivoa.

Halusin iloa.

Mutta opin, että ainoa matka, jota voin kontrolloida, on omani. Ja olen rauhan, toivon ja ilon löytämisen arvoinen, riippumatta siitä, miltä kenenkään muun matka näyttää – mukaan lukien mieheni. Voin päättää pitää huolta itsestäni. Voin päättää pysyä toipumisessa omalla kaistallani.

Minun on myös muistettava, että Jumala on kanssani jokaisen kiertotien ja tiellä olevan töyssyn aikana. Hän tietää jo nämä kiertotiet, jotka kohtaan. Minun täytyy muistaa, että nämä ovat osa Hänen suunnitelmaansa, osa suurempaa kuvaa ja osa Hänen tarkoitustaan.

Voin tehdä valinnan luottaa Jumalaan ja luottaa iloon.