Kun rakastaminen on vaikeaa

Rakkaus on yksi yleisimmistä aiheista teksteissä, kirjoissa, lauluissa ja muissa. Useimmat meistä olisivat asiantuntijoita, koska se on niin tuttu käsite. Se on kuitenkin yksi puhutuimmista ja kirjoitetuimmista aiheista, koska se on yksi niistä käsitteistä, joka aiheuttaa useimmille meistä eniten ristiriitoja ja epäilyksiä, ja joka on tuonut meille tarinoita ilosta ja kivusta.

Minun on aina ajateltu olevan luonteeltani ihminen, joka rakastaa helposti. Minulla on kuitenkin ollut hetkiä, jolloin rakkaudesta on tullut yksi suurimmista haasteista.

Rakkaus on yksi syy suhteiden luomiseen – rakkauden puute on yleinen syy ihmissuhteiden katkeamiseen. Miten siis löydämme sen?

Vastaus on, että rakkaus edellyttää antamista. Jumalan sanasta löytyy yksi tunnetuimmista jakeista, joka sanoo: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." Joh. 3:16

Kun Jumala rakasti maailmaa, hän ANTOI ainoan Poikansa. Olemme luonnostamme taipuvaisia ajattelemaan omaa hyvinvointiamme, mukavuuttamme ja hyötyämme. Keskitymme katsomaan itseämme ja menetämme rakkauden olemuksen.

Rakkaus ANTAA, mikä tarkoittaa, että huomiomme on suunnattu muita kohti. Rakkaus antaa olosuhteista huolimatta – rakkaus antaa ristiriidoista huolimatta, ja rakkaus jatkuu haavoista huolimatta.

Jumalan ei tarvinnut antaa Poikaansa, mutta hän halusi konkreettisesti osoittaa rakkautensa meitä kohtaan. Hänen luomuksinaan emme tehneet mitään ansaitaksemme hänen rakkauttaan. Hän ei rakasta meitä vain silloin, kun olemme tietyllä kypsyyden tasolla vastaanottaaksemme sen. Hän antoi AINOAN Poikansa osoittaakseen meille suunnattoman rakkautensa meitä kohtaan.

Kun minua on haastettu rakastamaan niitä, jotka ovat satuttaneet minua, muistan Jumalan johdattaneen minut rukoilemaan näiden ihmisten puolesta, niin kuin rukoilemme niiden puolesta, joita rakastamme syvästi. Rukoilin heidän puolestaan – heidän perheensä, työnsä, taloutensa, hyvinvointinsa, henkisen ja hengellisen terveytensä puolesta. Näkemykseni heitä kohtaan muuttui täysin, koska Jumala salli minun nähdä, ettei ole kyse siitä, ovatko he rakkauden vastaanottamisen arvoisia vai eivät, vaan siitä, että me kaikki tarvitsemme sitä. Valitettavasti kivun keskellä kieltäydymme antamasta tai vastaanottamasta sitä. Kaikki – jopa ne, jotka satuttavat meitä – ovat haavoittuvaisia ja tarvitsevat jonkun rakastamaan itseään.

Meitä kutsutaan jatkuvasti antamaan ja rakastamaan odottamatta niiden, jotka ovat tuoneet kipua elämäämme, muuttuvan, mutta varmoina siitä, että meidän rakkautemme voi vaikuttaa heidän elämäänsä.

Haluan haastaa sinut tänään käyttämään tarkoituksellisesti kolme minuuttia rukoillaksesi sinua satuttaneiden ihmisten elämän puolesta ja huutamaan heidän puolestaan samalla tavalla kuin niiden puolesta, joita on helppo rakastaa. Pyydä Jumalaa vastaamaan heidän tarpeisiinsa, huuda ihmeiden perään ja huuda nähdäksesi Jeesuksen ilmestyvän heidän elämässään. Olen varma, että kun lopetat tämän rukouksen, pystyt näkemään heidät eri tavalla – pystyt ymmärtämään, että rakkaus on tullut todelliseksi sydämessäsi, ja sinä tulet muuttumaan, jotta voit muuttaa ympärilläsi olevia.