Suuren johtajan nöyryyskoulutus - MoosesEsimerkki

Jumala puhuu Moosekselle

Mooses oli joutunut pakenemaan faraon hovista tapettuaan egyptiläisen miehen, joka oli kohdellut huonosti israelilaista orjaa. Itse asiassa tapauksesta oli kulunut kymmeniä vuosia, ja nyt Mooses oli jo noin 80-vuotias. Neljänkymmenen autiomaassa vietetyn vuoden aikana Mooses oli mennyt naimisiin ja toiminut paimenena appensa Jetron palveluksessa. Aluksi elämä karulla vuoristoseudulla oli varmasti ollut jännittävää egyptiläisen palatsielämän jälkeen, mutta sitten arki asettui uomaansa ja päivät ja vuodet seurasivat toisiaan… Kunnes yhtäkkiä Jumala ilmestyi Moosekselle ja kutsui hänet aivan toisenlaiseen tehtävään.

Jumala ei ollut unohtanut kansaansa. Hän oli johdattanut Moosesta faraon hovin hienostoelämästä turvattomaan ja yksinäiseen työhön kauaksi kotoa. Kumpaakin kokemusta Mooses tulisi tarvitsemaan tulevassa tehtävässään. Jumala veisi oman kansansa autiomaan läpi luvattuun maahan Mooseksen johdolla.

Kun Jumala kutsuu ihmistä johonkin tehtävään, häneen voi täysin luottaa. Hän ottaa käyttöönsä meille antamansa lahjat ja elämänkokemuksen – usein sellaisiakin asioita, joista emme itse ole tietoisia tai joita olemme pitäneet turhina. Jumala johdattaa meitä joka hetki, ja antaa tehtäviä sen mukaan kuin olemme niihin hänen mielestään valmiita. Omasta mielestämme olemme useinkin keskeneräisiä, ja niin Mooseskin ajatteli kutsun saatuaan! Juuri tällöin ainoa toivomme on luottaa Jumalaan ja hänen mahdollisuuksiinsa.

Keskustelukysymyksiä

1. Mooses oli ollut poissa Egyptistä jo 40 vuotta ja toiminut appensa lammaspaimenena. Mitä luulet Mooseksen nyt ajatelleen entisestä asuinmaastaan ja faraon hovista, jossa hän oli kasvanut?
2. Oletko itse joutunut muuttamaan aivan toisenlaiseen paikkaan tai ryhtymään aivan uudenlaiseen työhön tai tehtävään? Miten kokemus muutti sinua – vai muuttiko?
3. Millä tavalla Mooses vastasi Jumalan kutsuun?
4. Olisiko hän voinut vastata jollain toisella tavalla? Miten?
5. Millaisessa tilanteessa olet itse sanonut ”Mikä minä olen…?” Oletko joskus sanonut sen Jumalalle? Miksi?