Hanki sovellusIloa maailmaasi! Lähtölaskenta jouluunEsimerkki
David Taylor tuli koulusta kotiin surullisena ja lannistuneena eräänä marraskuun alun päivänä. Kyynelten valuessa hänen pisamaisia poskiaan pitkin hän kertoi äidilleen, että hänen opettajansa oli sanonut hänelle, ettei hän voi laulaa joulukonsertissa.
”Hän sanoi, että olen kamala ja laulan liian kovaäänisesti”, David selitti nyyhkytysten välissä.
Davidin isä istui olohuoneessa lukien iltapäivän lehteä ja sattui kuulemaan poikansa sydäntäsärkevät sanat. Herra Taylor oli tuohtunut ja raivoissaan. Kuinka kukaan opettaja voi tehdä tällaista lapselle?
Herra Taylor päätti auttaa poikaansa laulamaan oppimisessa. Sinä iltana illallisen jälkeen hän otti Davidin olohuoneeseen ja laittoi hänet seisomaan kodin pianon viereen. Herra Taylor alkoi soittaa tuttua melodiaa ”Kun hetki löi jo keskiyön” (“It Came Upon a Midnight Clear”). Kun David avasi suunsa, kuului hänen suustaan kissan rääkymistä muistuttava kamala ääni.
”David, kuunteleminen on osa laulamista. Kuuntele... sitten laula”, opasti kärsivällinen isä.
Davidin toinen yritys oli pahempi kuin ensimmäinen! Mutta kun isä koki kiusausta luovuttaa, hän ajatteli tunteetonta opettajaa ja tajusi: ”Jos isä ei tee tätä, kuka tekee?”
Marraskuun päivät vaihtuivat joulukuuhun, kun herra Taylor ja David viettivät jokaisen illan pianon ääressä käyden laulun melodiaa läpi uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. ”Maan päällä rauha, rakkaus / Vallitkoon ainiaan...”
Kun tuli päivä, jolloin David lauloi opettajalleen, tämä sanoi, että hän voisi laulaa muiden kanssa! David oli eturivissä keskellä kolmasluokkalaisten joulukonsertissa. Hän oli kuin enkeli ja lauloi nuotilleen, kun laulu loppui upeasti seuraaviin sanoihin: ”Maan hiljaisuuteen soittivat / Enkelit harpuillaan.” (“The world in solemn stillness lay to hear the angels sing!” = ”Maailma lepää juhlallisessa hiljaisuudessaan kuullakseen enkelten laulavan!”)
Jouluaattona herra Taylor katsoi ulos ikkunasta ja näki pyjamapukeisen poikansa etupihalla katsomassa kohti taivasta.
Isä käveli hiljaa ulos etuovesta ja pani kätensä Davidin ympärille sanomatta sanaakaan. Poika nojautui isänsä rintaa vasten ja sanoi: ”Maailma lepää hiljaa, isä. Juuri niin kuin laulussa sanotaan.”
”Kuuletko heidät, isä? Kuuletko enkelten laulavan? Minä kuulen heidät... kuuletko sinä, isä?”
Isä ajatteli opettaneensa pienen pojan laulamaan suloista laulua joulun aikaan, mutta todellisuudessa pieni poika olikin opettanut heidät molemmat kuuntelemaan... kuuntelemaan enkelten laulua.
”Hän sanoi, että olen kamala ja laulan liian kovaäänisesti”, David selitti nyyhkytysten välissä.
Davidin isä istui olohuoneessa lukien iltapäivän lehteä ja sattui kuulemaan poikansa sydäntäsärkevät sanat. Herra Taylor oli tuohtunut ja raivoissaan. Kuinka kukaan opettaja voi tehdä tällaista lapselle?
Herra Taylor päätti auttaa poikaansa laulamaan oppimisessa. Sinä iltana illallisen jälkeen hän otti Davidin olohuoneeseen ja laittoi hänet seisomaan kodin pianon viereen. Herra Taylor alkoi soittaa tuttua melodiaa ”Kun hetki löi jo keskiyön” (“It Came Upon a Midnight Clear”). Kun David avasi suunsa, kuului hänen suustaan kissan rääkymistä muistuttava kamala ääni.
”David, kuunteleminen on osa laulamista. Kuuntele... sitten laula”, opasti kärsivällinen isä.
Davidin toinen yritys oli pahempi kuin ensimmäinen! Mutta kun isä koki kiusausta luovuttaa, hän ajatteli tunteetonta opettajaa ja tajusi: ”Jos isä ei tee tätä, kuka tekee?”
Marraskuun päivät vaihtuivat joulukuuhun, kun herra Taylor ja David viettivät jokaisen illan pianon ääressä käyden laulun melodiaa läpi uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. ”Maan päällä rauha, rakkaus / Vallitkoon ainiaan...”
Kun tuli päivä, jolloin David lauloi opettajalleen, tämä sanoi, että hän voisi laulaa muiden kanssa! David oli eturivissä keskellä kolmasluokkalaisten joulukonsertissa. Hän oli kuin enkeli ja lauloi nuotilleen, kun laulu loppui upeasti seuraaviin sanoihin: ”Maan hiljaisuuteen soittivat / Enkelit harpuillaan.” (“The world in solemn stillness lay to hear the angels sing!” = ”Maailma lepää juhlallisessa hiljaisuudessaan kuullakseen enkelten laulavan!”)
Jouluaattona herra Taylor katsoi ulos ikkunasta ja näki pyjamapukeisen poikansa etupihalla katsomassa kohti taivasta.
Isä käveli hiljaa ulos etuovesta ja pani kätensä Davidin ympärille sanomatta sanaakaan. Poika nojautui isänsä rintaa vasten ja sanoi: ”Maailma lepää hiljaa, isä. Juuri niin kuin laulussa sanotaan.”
”Kuuletko heidät, isä? Kuuletko enkelten laulavan? Minä kuulen heidät... kuuletko sinä, isä?”
Isä ajatteli opettaneensa pienen pojan laulamaan suloista laulua joulun aikaan, mutta todellisuudessa pieni poika olikin opettanut heidät molemmat kuuntelemaan... kuuntelemaan enkelten laulua.
Tietoa tästä suunnitelmasta
Joulu on aikaa, jolloin meidän kaikkien tulisi odottaa Taivaan väliintuloa pölyiseen ja likaiseen elämäämme. Joulu on aikaa, joka muistuttaa meitä siitä, että ihmeitä todella tapahtuu, rukouksiin oikeasti vastataan, ja että Taivas on vain yhden vastauksen päässä. Marian, Joosefin, Sakariaan ja Elisabetin sekä paimenten ja idän tietäjien kokemusten kautta tässä lukusuunnitelmassa tutkitaan ensimmäisen joulun merkitystä sekä sitä, miten se nivoutuu meidän elämäämme tänään.
More
Haluamme kiittää Carol McLeodia ja Just Joy Ministriesia tämän hartauden tarjoamisesta. Lisätietoja: www.justjoyministries.com
