Kaikesta luopuminen... ja sen saaminen takaisinEsimerkki

Kestävä perintö

Elämän eri vaiheissa kysymme erilaisia kysymyksiä. Parikymppisinä kyselemme: "Kenen kanssa menen naimisiin ja minkälaisen uran luon?" Kolmekymppisinä alamme kysellä: "Miten voisin vakiinnuttaa urani, ja mitä lapsistani tulee?"

Nelikymppisinä alamme kysellä: "Onko tämä todella se työ, jonka halusin, ja miksi elämä on niin vaikeaa?" Viisikymppisinä alamme tarkastella sekä mennyttä että tulevaa elämää: "Millaista elämäni on ollut tähän asti, ja mitä merkittävää voisin saavuttaa seuraavan 25 vuoden aikana?"

Kuusikymppisinä kysymykset muuttuvat yksinkertaisemmiksi: "Kestääkö terveyteni, ja ehdinkö nähdä lastenlapseni?" Seitsemänkymppisinä katseemme alkaa todella suuntautua menneeseen elämään ja kysymme: "Oliko kaikki sen arvoista, ja muistaako sitä kukaan?"

Kahdeksankymppisinä omaisuus alkaa menettää hohtoaan. Toisaalta eniten iloa tuovat aineettomat asiat:

• Puhelu ystävältä
• Puolison käden kosketus
• Hiljainen kävely Jumalan luomistyötä ihmetellen
• Omien lasten läsnäolo
• Lastenlasten nauru

Huvittavaa elämän suurissa kysymyksissä on se, että ne kysymykset, joita kysymme elämän lopussa, ovat oikeasti niitä, joista meidän pitäisi aloittaa. On vaikeaa luoda merkityksellistä elämää, jos ei ajattele sen loppua: Mitä toivomme, mistä unelmoimme koskien elämäämme, perhettämme, lapsiamme?

Toivon, että voisimme tarttua nyt niihin kysymyksiin, jotka helposti siirrämme syrjään – kysymyksiin kuolevaisuudestamme, tarkoituksestamme ja menestyksestä. Ja että siinä matkalla huomaisimme, ettemme oikeastaan puhukaan kaiken lopusta vaan kestävästä perinnöstä.

Sovellutus: Miten menestys näyttäytyy sinulle? Näyttääkö menestys erilaiselta, kun katsot sitä elämän lopulla?