Heitä murheesi

Raamatun lukusuunnitelma

Hymni: Armo tarinassasi

Loistavaa

Kirkkauden toivo

Efesolaisille: 6 päivän lukusuunnitelma

Galatians: 6 päivän lukusuunnitelma

1. kirje korinttilaisille: 16 päivän lukusuunnitelma

Mikä on minun tarkoitukseni? Opitaan rakastamaan Jumalaa ja rakastamaan toisia

Tutki Jerusalemin Unohtumatonta Temppeliä

<div class="version vid330 iso6393fin" data-vid="330" data-iso6393="fin">
 <div class="book bkGEN">
 <div class="chapter ch42" data-usfm="GEN.42">
 <div class="label">42</div><div class="s">Joosefin veljet tulevat Egyptiin</div><div class="p"> 1 # 
 Ap. t. 7:11,12 Kun Jaakob kuuli, ett&#228; Egyptist&#228; sai viljaa, h&#228;n sanoi pojilleen: &#187;Mit&#228; te siin&#228; vain katsotte toisianne? 2Olen kuullut, ett&#228; Egyptiss&#228; on viljaa. Menk&#228;&#228; sinne ja ostakaa meille sielt&#228; viljaa, ett&#228; pysyisimme hengiss&#228; emmek&#228; menehtyisi.&#187; 3Niin kymmenen Joosefin velje&#228; l&#228;hti ostamaan viljaa Egyptist&#228;. 4#1. Moos. 35:18Mutta Benjaminia, Joosefin t&#228;ysvelje&#228;, Jaakob ei p&#228;&#228;st&#228;nyt toisten mukaan, sill&#228; h&#228;n pelk&#228;si, ett&#228; Benjaminille voisi sattua jotakin.</div><div class="p"> 5Jaakobin pojat l&#228;htiv&#228;t yhdess&#228; muiden Egyptiin menij&#246;iden kanssa viljaa ostamaan, sill&#228; Kanaaninmaassa vallitsi n&#228;l&#228;nh&#228;t&#228;. 6Joosef, joka oli Egyptin k&#228;skynhaltijana, myi viljaa kaikille ihmisille. Niin my&#246;s Joosefin veljet tulivat h&#228;nen eteens&#228; ja lankesivat kasvoilleen maahan.</div><div class="p"> 7N&#228;hdess&#228;&#228;n veljens&#228; Joosef tunsi heid&#228;t, mutta ei ollut tuntevinaan. H&#228;n puhutteli heit&#228; ankarasti ja kysyi: &#187;Mist&#228; te tulette?&#187; He vastasivat: &#187;Olemme tulleet Kanaaninmaasta t&#228;nne ruokaa ostamaan.&#187; 8Vaikka Joosef tunsi veljens&#228;, he eiv&#228;t tunteneet h&#228;nt&#228;. 9#1. Moos. 37:8,10Silloin Joosef muisti unet, jotka h&#228;n oli n&#228;hnyt heist&#228;. H&#228;n sanoi: &#187;Vakoojia te olette! Olette vain tulleet katsomaan, mist&#228; maahan olisi helpointa tunkeutua.&#187; 10He vastasivat: &#187;Emme suinkaan, herra! Me, sinun palvelijasi, olemme tulleet ostamaan ruokaa. 11Olemme kaikki saman miehen poikia, rehellist&#228; v&#228;ke&#228; emmek&#228; mit&#228;&#228;n vakoojia.&#187; 12Mutta Joosef sanoi: &#187;Viel&#228; mit&#228;! Te olette tulleet katsomaan, mist&#228; maahan voisi tunkeutua.&#187; 13#1. Moos. 44:20He sanoivat: &#187;Meit&#228;, sinun palvelijoitasi, on ollut kaksitoista veljest&#228;, kaikki saman miehen poikia Kanaaninmaasta. Nuorin j&#228;i is&#228;mme luo, ja yht&#228; ei en&#228;&#228; ole.&#187; 14Joosef sanoi: &#187;Aivan kuten sanoin, vakoojia te olette. 15#1. Moos. 43:5Ja n&#228;in teid&#228;t tutkitaan: ellei nuorin veljenne tule t&#228;nne, te ette p&#228;&#228;se l&#228;htem&#228;&#228;n t&#228;&#228;lt&#228;, niin totta kuin farao el&#228;&#228;! 16L&#228;hett&#228;k&#228;&#228; yksi joukostanne hakemaan velje&#228;nne, te muut j&#228;&#228;tte t&#228;nne vankeuteen. Sittenh&#228;n n&#228;hd&#228;&#228;n, oletteko puhuneet totta. Ellette n&#228;in tee, te olette vakoojia, niin totta kuin farao el&#228;&#228;!&#187; 17Ja h&#228;n heit&#228;tti heid&#228;t vankilaan kolmeksi p&#228;iv&#228;ksi.</div><div class="p"> 18Kolmantena p&#228;iv&#228;n&#228; Joosef sanoi heille: &#187;Tehk&#228;&#228; kuten sanon, niin saatte pit&#228;&#228; henkenne, sill&#228; min&#228; olen Jumalaa pelk&#228;&#228;v&#228; mies. 19Voitte osoittaa rehellisyytenne n&#228;in: Yksi teist&#228; j&#228;&#228; t&#228;nne vankilaan. Te muut saatte menn&#228; ja vied&#228; ostamanne viljan n&#228;lk&#228;&#228; n&#228;keville perheillenne. 20Tuokaa sitten nuorin veljenne minun luokseni. N&#228;in osoitatte puhuneenne totta, eik&#228; teid&#228;n tarvitse kuolla.&#187;</div><div class="p">Veljet suostuivat t&#228;h&#228;n 21ja sanoivat toisilleen: &#187;Me olemme todellakin ansainneet rangaistuksen siit&#228;, mit&#228; teimme veljellemme. Me n&#228;imme h&#228;nen h&#228;t&#228;ns&#228;, kun h&#228;n rukoili meilt&#228; armoa, mutta emme kuunnelleet h&#228;nt&#228;. Siksi me nyt olemme ahdingossa.&#187; 22#1. Moos. 37:21,22Ruuben sanoi heille: &#187;Min&#228;h&#228;n kielsin teit&#228; tekem&#228;st&#228; pojalle pahaa, mutta te ette kuunnelleet. Nyt joudumme tilille h&#228;nen kuolemastaan.&#187; 23Mutta he eiv&#228;t tienneet, ett&#228; Joosef ymm&#228;rsi heid&#228;n puheensa, sill&#228; h&#228;n puhui heille tulkin v&#228;lityksell&#228;. 24Joosef poistui heid&#228;n luotaan ja itki. Palattuaan h&#228;n puhui viel&#228; heid&#228;n kanssaan, otti sitten Simeonin heid&#228;n joukostaan ja vangitutti h&#228;net heid&#228;n n&#228;htens&#228;.</div><div class="p"> 25Joosef k&#228;ski palvelijoittensa t&#228;ytt&#228;&#228; heid&#228;n s&#228;kkins&#228; viljalla, panna kullekin s&#228;kkiin h&#228;nen maksamansa hopean ja antaa heille ev&#228;st&#228; matkaa varten. 26He kuormasivat ostamansa viljan aasien selk&#228;&#228;n ja l&#228;htiv&#228;t kotimatkalle. 27Y&#246;pymispaikassa yksi heist&#228; avasi s&#228;kkins&#228; antaakseen viljaa aasilleen ja l&#246;ysikin s&#228;kin suulta hopeansa. 28H&#228;n sanoi veljilleen: &#187;Min&#228; olen saanut hopeani takaisin, se on p&#228;&#228;llimm&#228;isen&#228; minun s&#228;kiss&#228;ni!&#187; Silloin he katsoivat toisiaan pel&#228;stynein&#228; ja vavisten ja sanoivat: &#187;Mit&#228; Jumala onkaan tehnyt meille?&#187;</div><div class="s">Veljekset palaavat is&#228;ns&#228; luo</div><div class="p"> 29Tultuaan is&#228;ns&#228; Jaakobin luo Kanaaninmaahan veljekset kertoivat h&#228;nelle kaiken, mit&#228; heille oli tapahtunut, ja sanoivat: 30&#187;Se mies, joka on maan valtiaana, puhui meille ankarasti ja v&#228;itti meid&#228;n vakoilevan maata. 31Me sanoimme h&#228;nelle: &#8217;Me olemme rehellist&#228; v&#228;ke&#228; emmek&#228; mit&#228;&#228;n vakoojia. 32Meit&#228; on ollut kaksitoista veljest&#228;, kaikki saman is&#228;n poikia. Yht&#228; ei en&#228;&#228; ole, ja nuorin j&#228;i is&#228;mme luo Kanaaninmaahan.&#8217; 33Silloin se mies, maan valtias, sanoi meille: &#8217;T&#228;ll&#228; tavoin min&#228; saan tiet&#228;&#228;, oletteko rehellisi&#228;: j&#228;tt&#228;k&#228;&#228; yksi joukostanne luokseni, ottakaa mukaanne viljaa n&#228;lk&#228;&#228; n&#228;keville perheillenne 34ja menk&#228;&#228; hakemaan t&#228;nne nuorin veljenne, niin min&#228; uskon, ettette ole vakoojia, vaan rehellist&#228; v&#228;ke&#228;. Silloin annan teille takaisin t&#228;nne j&#228;&#228;v&#228;n veljenne, ja te saatte vapaasti liikkua maassa.&#8217;&#187;</div><div class="p"> 35Kun he sitten avasivat s&#228;kkins&#228;, jokainen l&#246;ysi s&#228;kist&#228;&#228;n oman hopeansa, ja hopean n&#228;hdess&#228;&#228;n he ja heid&#228;n is&#228;ns&#228; pel&#228;styiv&#228;t. 36Heid&#228;n is&#228;ns&#228; Jaakob sanoi: &#187;Te olette vieneet minulta lapseni! Joosefia ei en&#228;&#228; ole, Simeonia ei en&#228;&#228; ole, ja nyt aiotte vied&#228; viel&#228; Benjaminin! Minun el&#228;m&#228;ni on pelkk&#228;&#228; surkeutta!&#187; 37Silloin Ruuben sanoi is&#228;lleen: &#187;Saat vaikka tappaa minun kaksi poikaani, ellen tuo Benjaminia takaisin luoksesi! Anna h&#228;net minun huostaani, min&#228; kyll&#228; tuon h&#228;net sinulle takaisin.&#187; 38Mutta Jaakob sanoi: &#187;Minun poikani ei l&#228;hde teid&#228;n mukaanne. H&#228;nen oma veljens&#228; on kuollut, ja vain h&#228;n on en&#228;&#228; j&#228;ljell&#228;. Jos h&#228;nen k&#228;y huonosti matkalla, suru murtaa minut, ja niin te sy&#246;ksette harmaap&#228;&#228;n is&#228;nne tuonelaan.&#187;</div>
 </div>
 </div>
</div>

Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007

<div class="version vid330 iso6393fin" data-vid="330" data-iso6393="fin">
 <div class="book bkGEN">
 <div class="chapter ch43" data-usfm="GEN.43">
 <div class="label">43</div><div class="s">Veljekset palaavat Egyptiin</div><div class="p"> 1N&#228;l&#228;nh&#228;t&#228; oli Kanaaninmaassa kova. 2Kun Egyptist&#228; tuotu vilja oli loppunut, Jaakob sanoi pojilleen: &#187;L&#228;htek&#228;&#228; j&#228;lleen ostamaan meille v&#228;h&#228;n sy&#246;t&#228;v&#228;&#228;.&#187; 3Juuda vastasi: &#187;Se mies antoi meille ankaran m&#228;&#228;r&#228;yksen, ettemme saa astua h&#228;nen eteens&#228;, ellei veljemme ole mukanamme. 4Me l&#228;hdemme kyll&#228; Egyptiin ostamaan sinulle sy&#246;t&#228;v&#228;&#228;, jos annat veljemme tulla mukaan, 5#1. Moos. 42:15,20, 44:23mutta jos et aio p&#228;&#228;st&#228;&#228; h&#228;nt&#228;, me emme l&#228;hde sinne, sill&#228; se mies sanoi meille: &#8217;Ette saa astua minun eteeni, ellei veljenne ole mukananne.&#8217;&#187; 6Is&#228; sanoi: &#187;Miksi te onnettomat menitte kertomaan h&#228;nelle, ett&#228; teill&#228; on viel&#228; yksi veli?&#187; 7He vastasivat: &#187;Se mies uteli kaikenlaista meist&#228; ja suvustamme ja kysyi: &#8217;Viel&#228;k&#246; is&#228;nne el&#228;&#228;? Onko teill&#228; viel&#228; muita velji&#228;?&#8217; Me kerroimme h&#228;nelle niin kuin asiat ovat. Mist&#228; me saatoimme tiet&#228;&#228;, ett&#228; h&#228;n k&#228;skisi meid&#228;n vied&#228; sinne Benjaminin?&#187;</div><div class="p"> 8Juuda sanoi is&#228;lleen Israelille: &#187;P&#228;&#228;st&#228; poika minun mukaani, niin me l&#228;hdemme matkaan. Vain sill&#228; tavoin me voimme kaikki pysy&#228; hengiss&#228;, me sek&#228; vaimomme ja lapsemme. 9Min&#228; otan itse vastatakseni h&#228;nest&#228;, minut voit vaatia tilille h&#228;nen hengest&#228;&#228;n. Jos en tuo h&#228;nt&#228; takaisin t&#228;nne sinun luoksesi, min&#228; olen aina oleva sinun edess&#228;si syyllinen. 10Jollemme olisi n&#228;in vitkastelleet, olisimme ehtineet k&#228;yd&#228; siell&#228; jo kaksikin kertaa.&#187;</div><div class="p"> 11Heid&#228;n is&#228;ns&#228; Israel sanoi: &#187;Tehk&#228;&#228; sitten niin, mutta ottakaa s&#228;kkeihinne t&#228;m&#228;n maan parhaita tuotteita ja viek&#228;&#228; ne sille miehelle: hiukan balsamia, hiukan hunajaa, suitsuketta ja mirhaa, pistaasip&#228;hkin&#246;it&#228; ja manteleita. 12Ottakaa mukaanne kaksinkertainen m&#228;&#228;r&#228; hopeaa, niin ett&#228; voitte palauttaa sen hopean, joka oli pantu s&#228;kkienne suulle. Ehk&#228; se oli joutunut sinne vahingossa. 13Ottakaa siis veljenne mukaan ja menk&#228;&#228; takaisin. 14Jumala, Kaikkivaltias, auttakoon teit&#228;, kun joudutte sen miehen eteen, niin ett&#228; h&#228;n p&#228;&#228;st&#228;&#228; Simeonin ja my&#246;s Benjaminin l&#228;htem&#228;&#228;n kanssanne. Mutta jos minun t&#228;ytyy menett&#228;&#228; lapseni, k&#228;yk&#246;&#246;n sitten niin.&#187;</div><div class="p"> 15Miehet kokosivat lahjansa, ottivat kaksinkertaisen m&#228;&#228;r&#228;n hopeaa ja l&#228;htiv&#228;t Egyptiin Benjamin mukanaan. Siell&#228; he astuivat Joosefin eteen. 16Joosef n&#228;ki Benjaminin heid&#228;n joukossaan ja sanoi taloutensa hoitajalle: &#187;Vie nuo miehet minun talooni, ota karjasta teuras ja valmista se ruoaksi, sill&#228; he aterioivat p&#228;iv&#228;ll&#228; minun kanssani.&#187; 17Mies teki niin kuin Joosef oli k&#228;skenyt. 18Kun veljet huomasivat, ett&#228; heit&#228; vietiin Joosefin taloon, he pel&#228;styiv&#228;t ja sanoivat: &#187;Meid&#228;t on varmaan tuotu t&#228;nne sen hopean takia, joka viime kerralla oli joutunut takaisin s&#228;kkeihimme, ja nyt he kai hy&#246;kk&#228;&#228;v&#228;t kimppuumme, ottavat meid&#228;t orjiksi ja viev&#228;t aasimme.&#187;</div><div class="p"> 19Kun tultiin talon portille, he meniv&#228;t Joosefin taloutta hoitavan miehen luo ja sanoivat h&#228;nelle: 20&#187;Suo anteeksi, ett&#228; vaivaamme sinua, herra. Me olemme k&#228;yneet t&#228;&#228;ll&#228; kerran aikaisemminkin viljaa ostamassa, 21ja kun tulimme y&#246;pymispaikkaan ja avasimme s&#228;kkimme, jokainen meist&#228; l&#246;ysi hopeansa t&#228;ysim&#228;&#228;r&#228;isen&#228; s&#228;kkins&#228; suulta. Sen me olemme nyt tuoneet takaisin, 22ja meill&#228; on viel&#228; lis&#228;&#228; hopeaa viljan ostamista varten. Emme tied&#228;, kuka oli pannut hopean s&#228;kkeihimme.&#187; 23Taloudenhoitaja vastasi: &#187;Olkaa rauhassa, &#228;lk&#228;&#228; pel&#228;tk&#246;. Teid&#228;n Jumalanne ja is&#228;nne Jumala on pannut aarteen s&#228;kkeihinne. Teid&#228;n hopeanne min&#228; olen jo saanut.&#187; Ja h&#228;n toi Simeonin heid&#228;n luokseen.</div><div class="p"> 24Sitten mies vei heid&#228;t sis&#228;lle taloon, toi heille vett&#228;, ett&#228; he saivat pest&#228; matkan p&#246;lyt jaloistaan, ja antoi rehua heid&#228;n aaseilleen. 25Odottaessaan Joosefia, jonka piti saapua keskip&#228;iv&#228;ll&#228;, he ottivat esiin lahjansa, sill&#228; he olivat kuulleet, ett&#228; he saisivat aterioida siell&#228;. 26Kun Joosef tuli taloon, he veiv&#228;t h&#228;nelle lahjat ja lankesivat maahan h&#228;nen eteens&#228;. 27Joosef tervehti heit&#228; ja kysyi: &#187;Mit&#228; kuuluu vanhalle is&#228;llenne, josta kerroitte minulle? El&#228;&#228;k&#246; h&#228;n viel&#228;?&#187; 28He vastasivat: &#187;Is&#228;llemme, sinun palvelijallesi, kuuluu hyv&#228;&#228;. H&#228;n on edelleenkin elossa.&#187; Ja he polvistuivat ja heitt&#228;ytyiv&#228;t kasvoilleen.</div><div class="p"> 29Kun Joosef huomasi Benjaminin, oman &#228;itins&#228; pojan, h&#228;n kysyi: &#187;T&#228;m&#228;k&#246; on nuorin veljenne, josta minulle puhuitte?&#187; Ja h&#228;n sanoi: &#187;Jumala siunatkoon sinua, poika!&#187; 30Sitten Joosef poistui kiireesti, sill&#228; n&#228;hdess&#228;&#228;n veljens&#228; Benjaminin h&#228;n liikuttui niin, ett&#228; h&#228;nen oli vaikea pid&#228;tt&#228;&#228; itkuaan. H&#228;n meni sis&#228;huoneeseen ja itki siell&#228;. 31Pesty&#228;&#228;n kasvonsa h&#228;n tuli takaisin, pakottautui rauhalliseksi ja sanoi: &#187;Tuokaa ruoka sis&#228;&#228;n.&#187; 32#1. Moos. 46:34Ja ruokaa tuotiin erikseen h&#228;nelle, erikseen veljille ja erikseen niille egyptil&#228;isille, jotka s&#246;iv&#228;t h&#228;nen luonaan, sill&#228; egyptil&#228;iset eiv&#228;t aterioi heprealaisten kanssa; se on egyptil&#228;isist&#228; sopimatonta. 33Veljet sijoitettiin istumaan Joosefia vastap&#228;&#228;t&#228;, ik&#228;j&#228;rjestyksess&#228;, vanhin ensimm&#228;iselle sijalle ja nuorin viimeiselle. Veljekset katselivat ihmeiss&#228;&#228;n toisiaan. 34Kun sitten Joosef jakoi heille omista ruoistaan valitsemiaan paloja, Benjamin sai niit&#228; viisi kertaa enemm&#228;n kuin muut veljet. Ja he joivat kaikki yhdess&#228; ja humaltuivat.</div>
 </div>
 </div>
</div>

<div class="version vid330 iso6393fin" data-vid="330" data-iso6393="fin">
 <div class="book bkGEN">
 <div class="chapter ch44" data-usfm="GEN.44">
 <div class="label">44</div><div class="s">Hopeamalja Benjaminin s&#228;kiss&#228;</div><div class="p"> 1Joosef sanoi taloutensa hoitajalle: &#187;Pane noiden miesten s&#228;kkeihin sy&#246;t&#228;v&#228;&#228; niin paljon kuin he pystyv&#228;t kuljettamaan ja pane kunkin miehen hopea h&#228;nen s&#228;kkins&#228; suuhun. 2Mutta nuorimman miehen s&#228;kin suuhun sinun on pantava minun hopeamaljani ja lis&#228;ksi se hopea, joka h&#228;nell&#228; oli viljan ostoa varten.&#187; Ja mies teki niin kuin Joosef oli k&#228;skenyt.</div><div class="p"> 3Aamunkoitteessa miesten annettiin l&#228;hte&#228; matkaan aaseineen. 4Mutta kun he olivat ehtineet vasta v&#228;h&#228;n matkan p&#228;&#228;h&#228;n kaupungista, Joosef sanoi taloutensa hoitajalle: &#187;L&#228;hde noiden miesten per&#228;&#228;n, ja kun tavoitat heid&#228;t, sano heille: &#8217;Miksi olette palkinneet hyv&#228;n pahalla? 5Teill&#228;h&#228;n on mukananne se malja, josta herrani juo ja jonka avulla h&#228;n n&#228;kee tulevat tapahtumat. Kovin pahasti olette tehneet!&#8217;&#187;</div><div class="p"> 6Kun mies tavoitti heid&#228;t, h&#228;n sanoi heille niin kuin oli k&#228;sketty. 7He vastasivat: &#187;Miksi sin&#228; puhut noin, herra? Eih&#228;n meille tulisi mieleenk&#228;&#228;n, ett&#228; tekisimme mit&#228;&#228;n sellaista! 8Sen hopeankin, jonka aikaisemmin l&#246;ysimme s&#228;kkiemme suusta, me toimme sinulle Kanaaninmaasta takaisin. Miten me siis olisimme varastaneet hopeaa tai kultaa is&#228;nt&#228;si talosta? 9Jos malja l&#246;ytyy joltakulta meist&#228;, h&#228;n olkoon kuoleman oma, ja muista tulkoon herramme orjia!&#187; 10Mies sanoi: &#187;Puhukaa mit&#228; puhutte, mutta jos malja joltakulta l&#246;ytyy, h&#228;n joutuu minun orjakseni. Te muut olette vapaat kaikesta vastuusta.&#187; 11Veljekset laskivat s&#228;kkins&#228; kiireesti maahan ja avasivat ne. 12Mies tutki ne aloittaen vanhimmasta veljest&#228; ja lopettaen nuorimpaan, ja malja l&#246;ytyi Benjaminin s&#228;kist&#228;. 13Silloin veljekset rep&#228;isiv&#228;t vaatteensa, kuormasivat tavaransa uudelleen aasiensa selk&#228;&#228;n ja palasivat kaupunkiin.</div><div class="p"> 14Niin Juuda ja h&#228;nen veljens&#228; meniv&#228;t Joosefin taloon, jossa t&#228;m&#228; odotti heit&#228;, ja he heitt&#228;ytyiv&#228;t kasvoilleen maahan. 15Joosef sanoi heille: &#187;Mit&#228; olettekaan tehneet! Olisihan teid&#228;n pit&#228;nyt tiet&#228;&#228;, ett&#228; minunlaiseni mies n&#228;kee salatutkin asiat.&#187; 16Juuda vastasi: &#187;Mit&#228; voisimme en&#228;&#228; sanoa sinulle, herramme? Mit&#228; puhuisimme ja miten voisimme todistaa syytt&#246;myytemme? Jumala on osoittanut meid&#228;t syyllisiksi, ja sen t&#228;hden me olemme nyt kaikki sinun orjiasi, se jolta malja l&#246;ytyi ja yht&#228; lailla me kaikki muut.&#187; 17Mutta Joosef sanoi: &#187;Se ei k&#228;y! Vain se mies, jolta malja l&#246;ytyi, olkoon minun orjani, ja te muut saatte rauhassa palata is&#228;nne luo.&#187;</div><div class="s">Juuda anoo armoa Benjaminille</div><div class="p"> 18Silloin Juuda astui Joosefin eteen ja sanoi:</div><div class="p">&#187;Anna anteeksi, herra, ett&#228; rohkenen puhua muutaman sanan. &#196;l&#228; vihastu minuun &#8211; sin&#228;, joka olet kuin farao. 19Sin&#228; itse kysyit meilt&#228;: &#8217;Onko teill&#228; is&#228;&#228; tai velje&#228;?&#8217; 20#1. Moos. 42:13Ja me sanoimme sinulle: &#8217;Meill&#228; on vanha is&#228;, ja h&#228;nell&#228; on nuori poika, joka on syntynyt h&#228;nen vanhoilla p&#228;ivill&#228;&#228;n. Pojan oma veli on kuollut, h&#228;n on &#228;itins&#228; lapsista ainoana j&#228;ljell&#228; ja is&#228;llemme hyvin rakas.&#8217; 21Sin&#228; sanoit meille: &#8217;Tuokaa h&#228;net t&#228;nne minun luokseni, ett&#228; saan n&#228;hd&#228; h&#228;net omin silmin.&#8217; 22Ja me sanoimme sinulle: &#8217;Poika ei voi l&#228;hte&#228; is&#228;ns&#228; luota, sill&#228; jos h&#228;n l&#228;htee, is&#228; kuolee.&#8217; 23Silloin sin&#228; sanoit meille: &#8217;Jos nuorin veljenne ei tule t&#228;nne teid&#228;n mukananne, ette saa en&#228;&#228; astua minun eteeni.&#8217;</div><div class="p"> 24&#187;Kun olimme palanneet kotiin, kerroimme is&#228;llemme, sinun palvelijallesi, mit&#228; olit sanonut. 25Kun h&#228;n sitten kerran sanoi: &#8217;L&#228;htek&#228;&#228; j&#228;lleen ostamaan meille v&#228;h&#228;n sy&#246;t&#228;v&#228;&#228;&#8217;, 26me vastasimme: &#8217;Emme voi menn&#228; sinne, ellei nuorin veljemme ole mukanamme. Ilman h&#228;nt&#228; emme voi astua sen miehen eteen.&#8217; 27Niin is&#228;mme sanoi meille: &#8217;Tied&#228;tteh&#228;n, ett&#228; vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa. 28#1. Moos. 37:33Toinen heist&#228; l&#228;hti luotani, ja min&#228; luulen, ett&#228; h&#228;net on peto raadellut, sill&#228; en ole sen koommin n&#228;hnyt h&#228;nt&#228;. 29Jos te nyt viette t&#228;m&#228;n toisenkin pois luotani ja h&#228;nelle sattuu onnettomuus, te sy&#246;ksette minut, harmaap&#228;&#228;n, murheen murtamana tuonelaan.&#8217;</div><div class="p"> 30&#187;Jos min&#228; nyt palaan is&#228;ni luo ja h&#228;n n&#228;kee, ettei minulla ole mukanani t&#228;t&#228; poikaa, johon h&#228;n on koko syd&#228;mest&#228;&#228;n kiintynyt, 31niin suru vie h&#228;net hautaan. Silloin me olemme sy&#246;sseet vanhan is&#228;mme tuonelaan. 32#1. Moos. 43:9Min&#228;, sinun palvelijasi, olen mennyt is&#228;lleni takuuseen pojasta ja sanonut h&#228;nelle: &#8217;Jos en tuo h&#228;nt&#228; sinun luoksesi, olen ikuisesti syyllinen sinun edess&#228;si.&#8217; 33Salli siis minun j&#228;&#228;d&#228; pojan sijasta sinun orjaksesi, herra, ja anna pojan menn&#228; kotiin veljiens&#228; mukana. 34Kuinka min&#228; voisin menn&#228; is&#228;ni luo ilman h&#228;nt&#228;? En voisi katsella sit&#228; murhetta, joka tulee is&#228;ni osaksi.&#187;</div>
 </div>
 </div>
</div>

BibleProject | Vanha testamentti vuodessaEsimerkki

Raamattu

Tietoa tästä suunnitelmasta

Samankaltaiset suunnitelmat