Päivä 8

Kipu ja kärsimys voivat saada ihmiset tekemään hassuja asioita. Loukkaantumisen sattuessa, fyysisen tai emotionaalisen, ihmiset ympärillämme ovat yleensä myötätuntoisia ja ymmärtäväisiä. Kun tilanteen uutuus sitten hälvenee, myötätunto saattaa haalistua ja olettamukset alkaa juurtua. Teimmekö jotain, mikä aiheutti tilanteen? Onko se rangaistus? Eikö Jumala vain ole katsonut puoleemme?

Elisabet ja Sakarias näkivät monia hedelmättömyyden vuosia. He eivät ainoastaan kaivanneet lasta, kuten monet pariskunnat, vaan heidän aikanaan lapsettomuudelle myös kurtisteltiin kulmia ihan erityisesti, ja se vain lisäsi heidän sydänsuruaan. Kipu viipyi läsnä pitkään sen jälkeen, kun he ensimmäisen kerran tajusivat, että lapsen saaminen ei tulisi toteutumaan sillä tavoin, kuin he toivoivat.

Miten selviämme kivun ja kärsimyksen keskellä suoraselkäisinä ja vilpittöminä, kun vuodenajat kääntyvät vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi?

Elisabet ja Sakarias pysyivät uskollisina roolissaan papillisena perheenä ja kestävinä toivossaan lapsen saamisesta (vaikka on täytynyt olla tuskallista nähdä päivästä toiseen, kuinka toive ei vieläkään ollut toteutunut). He osoittavat meille, että pettymys ja toivo voivat elää rinnakkain rikkinäisessä maailmassa. Me voimme luottaa elämämme Herraan käsiin, vaikka emme ymmärrä, miksi elämässämme on kärsimystä, koska Hän on Herra.

Yhtenä päivänä heidän tulevaisuutta koskevista rukouksistaan tuli heille nykyhetken todellisuutta. Enkeli kertoi Sakariaalle, että Jumala oli kuullut heidän rukouksensa lapsen saamiseksi. Sen, mikä oli näyttänyt mahdottomalta ihmiselle, Jumala toteutti yhtäkkiä. Kun maailma antaa sinulle syitä luopua kaikesta toivosta, muista, että suurta armoa ovat edeltäneet suuret tuskanhuudot uudelleen ja uudelleen läpi historian. Sama Jumala, joka kuuli Israelia orjuudessa, Saulia pakenevaa Daavidia ja Elisabetin sydämen tuskan, on sama Jumala, joka kuuntelee jokaista huuliltasi lähtevää sanaa.

Tällä viikolla keskitymme elämässämme läsnä olevaan kärsimykseen. Emme siksi, että jäisimme vellomaan itsesäälin keskelle, vaan siksi, että nykyiset kärsimyksemme antavat meille mahdollisuuden lähestyä Herraa ja ilmaista uskomme (olipa se miten suurta tai pientä tahansa) siihen, että Hän on uskollinen sanalleen ja että koetuksista selviäminen saa aikaan iloa. Sen sijaan, että näkisimme olosuhteemme välteltävänä epämukavuutena, kurotetaan kohti lohtua, jonka Jumala voi antaa niille, jotka etsivät Häntä kokosydämisesti.

Käytännön askel: Mitä kärsimystä näet juuri nyt olevan läsnä elämässäsi ja ympärilläsi? Älä anna periksi, vaan jatka rukousta ja etsi lohtua Jumalan läsnäolosta. Laita uudelleen luottamuksesi Herraan tuomalla nuo kipeät asiat Hänelle rukouksessa tänäänkin.