Miten sielusi voiEsimerkki

Miksi sielullani on toivoa?

Oletko koskaan miettinyt, miksi laitamme syntymäpäiväkakkuihin kynttilöitä, ja sitten puhallamme ne sammuksiin? Missään muussa ruokailuun liittyvässä hetkessä elämässämme ja kulttuureissamme ei ole tapana, että kehotamme toista ihmistä puhaltamaan kohti ruokaamme. En mene pihviravintolaan ja sano tarjoilijalle: "Haluaisin pihvini puolikypsänä. Ja voisitko myös puhaltaa siihen? Puolikypsänä, ripauksella sylkeä."

Tämä on silti olennainen osa syntymäpäiväjuhlia. Siinä on jotain perusteellisen väärää. Olen nähnyt aikuisten ihmisten syövän kakkua, johon heidän nelivuotias lapsensa puhalsi. Mieti sitä. Jos olet koskaan nähnyt pienen lapsen puhaltavan kynttilöitä sammuksiin, tiedät, että kakun päälle ei lennä pelkkää ilmaa.

On toinenkin syntymäpäiväjuhlatraditio, joka on yhtä hämmentävä kuin kynttilöiden puhaltaminen: toivomusten tekeminen. Olemmeko todella varmoja, että se on hyvä asia? Muistan kolmetoistavuotissyntymäpäiväni. Olin seitsemännellä luokalla, ja Chelsea, joka on nyt vaimoni, oli juhlissani. Puhalsin kynttilät, ja äitini kumartui puoleeni sanoen: "Toivoitko jotakin, kulta?"

Toivoin kyllä jotakin – toivoin, että Chelsea suutelisi minua. En tosin kertonut sitä äidilleni. Sanoin vain: "Kyllä, äiti." Mutta toivoin ja halusin, että ihastukseni antaisi minulle suukon.

Niin ei käynyt. Tai no, itse asiassa kävi – kun menimme naimisiin, hän todella suuteli minua, ja enemmänkin. Mutta toivoin sellaista suudelmaa, jota olin toivonut ollessani seitsemännellä luokalla.

En ole koskaan tavannut henkilöä, joka sanoisi syntymäpäivätoiveen olleen se syy, miksi heidän unelmansa toteutuivat. Tosin, jos emme ole varovaisia, saatamme pitää toivoa, joka on elintärkeä elementti, vähän samanlaisena kuin syntymäpäivätoive.

Me kaikki uskomme toivoon, arvostamme toivoa ja kannatamme toivoa. Siinä ei ole mitään väärää – kaikista ihmisistä juuri Jeesuksen seuraajien tulisi olla toivon ihmisiä. Mutta ollaan rehellisiä. Mitä toivo muka auttaa? Miten toivo on yhtään sen parempi kuin syntymäpäivätoive? Toivo itsessään ei voi voittaa lannistumista. Onko toivo ikinä kasvattanut kädet ja jalat ja pelastanut meidät? Loppujen lopuksi toivon laittaminen toivoon ei ole toivoa lainkaan.

Toivo on elintärkeää ihmissielulle, mutta meidän on varmistettava, että toivomme on jossain suuremmassa kuin toiveikkaassa ajattelussa. Toivo on ainoastaan niin voimakas kuin se, mihin se on kytketty.

Siksi toivomme Jeesukseen on niin turvallinen ja varma ankkuri sielullemme. Heprealaiskirje sanoo: "Näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei voi valehdella, me näin saamme voimakkaan rohkaisun, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. Se toivo on meille kuin sielun ankkuri, varma ja luja, ja se ulottuu esiripun sisäpuolelle asti. Sinne Jeesus meni edelläjuoksijana meidän puolestamme..." (Hepr. 6:18–20)

Jeesuksen seuraajina meidän toivomme on tällä planeetalla ainutlaatuinen. Se ei ole kiinnittynyt tunteisiimme, suunnitelmiimme, ihmissuhteisiimme tai varoihimme, vaan Jeesukseen. Sielullamme on varma, vakaa ja vankkumaton ankkuri, jonka puoleen voimme kääntyä. Hänen nimensä on Jeesus, ja toivomme Häneen ei ole koskaan turhaa.

Vastaa

Mitä sellaisia asioita olet toivonut, jotka eivät ole toteutuneet?

Onko sinusta koskaan tuntunut toivottomalta? Miten se vaikuttaa sieluusi, erityisesti jos olet ilman toivoa pidemmän aikaa?

Miksi Jeesus on sielullemme paras toivon lähde?