Rauta rautaa hioo: Elämästä elämään® -mentorointia Vanhassa testamentissaEsimerkki

Päivä 4: Daavid ja Jonatan

Daavidin ja Jonatanin keskinäinen ystävyys tarjoaa toisen kuvan siitä, miltä elämästä elämään -mentorointi näyttää. 

Kuningas Saul oli Israelin ensimmäinen kuningas, ja Jonatan oli hänen poikansa. Nöyrästä alusta huolimatta Saul alkoi vähitellen väheksyä Jumalaa ja siirtyi perustamaan omaa dynastiaansa. Siihen kuului osaltaan sen varmistaminen, että Jonatan korvaisi Saulin kuninkaana.

Se ei kuitenkaan ollut Jumalan suunnitelma. Jumala johdatti mieluummin profeetta Samuelin voitelemaan nuoren paimenpojan Daavidin Saulin tulevaksi korvaajaksi. Daavid oli Jumalan sydämen mukainen ihminen. Surullista kyllä, mutta Saulista tuli kaikkea muuta. Niin Saul ajoi Daavidia säälimättömästi takaa pelkästä kateudesta aikomuksenaan tappaa hänet ja valmistaa tietä Jonatanille, jotta hän ottaisi valtaistuimen ja seuraisi Saulia kuninkaana. (Katso 1. Samuel 1–31.) 

Kaiken kaaoksen keskellä tapahtui jotakin epätodennäköistä: Daavidista ja Jonatanista tuli sydänystäviä: "Jonatan kiintyi Daavidiin ja rakasti häntä kuin omaa henkeään." Heidän välillään ei ollut kilpailua eikä huolta siitä, että toinen vaikuttaisi haitallisesti ystävyyteen. He molemmat olivat sitoutuneet olemaan toista varten seurauksista välittämättä. 

Näemme kutsun tällaisiin molemmille suotuisiin suhteisiin läpi koko Raamatun. Se heijastuu erityisesti kahdessa sananlaskussa: "Paljon ystäviä – vähän ystävyyttä, tosi ystävä on enemmän kuin veli." Sekä: "Rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmistä." (Sananlaskut 18:24, 27:17.) 

Daavidin ja Jonatanin ystävyydestä opimme, kuinka tärkeä on ihminen, joka todella on turvanasi ja tukee sinua. Kaksin on todellakin parempi kuin yksin, kuten Daavidin poika Salomo kirjoitti (Saarnaaja 4:9–12), ja kun Jumala on mukana suhteessa, "ei kolmisäikeinen lanka katkea helposti" (jae 12).