Jumala, entä minä?Esimerkki

Toimivatko rukoukseni? 

Onko sinulle koskaan tarjottu jotakin, ja vastauksesi oli: ”En minä TÄMÄN vuoksi paastonnut!” Pidättäydyit ruoasta, rukoilit, itkit, ja kaiken sen jälkeen lopputulos oli täysin päinvastainen kuin mitä rukoilit. Tällainen kokemus saattaa saada meidät miettimään, pitäisikö meidän lopettaa rukoileminen ja turvautua muihin asioihin, tai saatamme alkaa rukoilla ”turvallisia” rukouksia, jotka eivät kasvata uskoamme. 

Totuus on, että Jumala ei tarvitse meitä suojelemaan Hänen mainettaan pyytämällä asioita, jotka ovat meidän mielestämme turvallisia ja yksinkertaisia. Tällainen ajattelutapa rajoittaa Jumalan kykyä tehdä mahdottomuuksia ja todella tehdä Hänen kirkkautensa ja voimansa tunnetuksi maailmalle. Jumala näytti minulle, että kun rukoilen asioita, joita tarvitsen, laitan painoarvoa sille uskolle, että Hän on kykenevä ja hyvää tahtova Jumala. Valmistan myös sydämeni antamaan Hänelle sen kiitoksen, mikä Hänelle kuuluu. Jumala myös varoitti minua, ei kauan aikaa sitten, varomaan pettymyksen pelkoa, kun rukoilen. Jumala näytti minulle, että se voi suoraan haitata rukouksiani. Jumala kyllä vastaa, ja vaikka Hän ei vastaisi odottamallani tavalla, tiedän, että Hän tulee kirkastetuksi, kuten Hän sanassaan sanoo. 

Emme saa antaa aina tunteiden johdattaa rukouksiamme. Tunteemme voivat aiheuttaa sen, että automaattisesti rukoilemme tilanteen ”takana” olleen henkilön tuhoa. Mutta jos etsimme tilanteestamme tietoa Jumalalta, tulemme tietämään onko se viholliselta, vai onko se voimallisen ja kaikkitietävän Isän yliluonnollista johdatusta.

Esimerkkinä Jeesus Kristus Getsemanen puutarhassa: kun Hän rukoili, Hän ei rukoillut fariseuksia vastaan, eikä Juudasta vastaan, joka vaikutti olevan Hänen pettämisensä ”takana”. Hänen rukouksensa keskittyivät Jumalan tahtoon – jopa Hänen tuskassaan. 

Kysymyksen pitäisi siis olla seuraava: Kenen TAHDON mukaan sinä rukoilet?