Puuttuva rauhaEsimerkki

Rauha kaaoksen keskellä 

Onko mahdollista olla rauhallinen, vaikka meneillään on jotain kivuliasta? Lyhyt vastaus on kyllä, mutta se ei tee prosessista sen helpompaa. Itse asiassa voit kokea rauhaa ja kipua samaan aikaan. 

Opetuslapsilla ja Jeesuksen ensimmäisillä seuraajilla oli tästä omakohtaista kokemusta. Myrskyt eivät olleet heille vieraita. Ja vaikka he pysyivät aina uskollisina, se ei tarkoita, etteivätkö he koskaan kokeneet turhautumista, hämmennystä, epäilystä tai ahdistusta.
Katso vaikka mitä Paavali kirjoitti kokemuksistaan: 

Emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä ahdistuksesta, johon jouduimme Aasiassa. Ahdinkomme oli niin suunnaton ja ylivoimainen, että olimme epätoivoisia hengestämmekin. Pidimme itseämme jo kuolemaan tuomittuina, ettemme luottaisi itseemme vaan Jumalaan, joka herättää kuolleet. 2. Korinttilaiskirje 1:8–9 (RK)

Paavali ei tahtonut peitellä heidän vaikeuksiaan. Hän ei halunnut ihmisten luulevan, että he löysivät tarkoituksen ilman tuskaa. Mutta hän ei myöskään halunnut keskittyä niin paljon kärsimyksiinsä, että heiltä jäisi huomaamatta, mitä Jumala oli tarinassa tekemässä. 

Me tahdomme tarkoituksen ja rauhan ilman tuskaa. Ajattelemme, että jos jokin asia ei mene hyvin, niin se ei ole vaivan arvoista. Mutta Jeesus ei koskaan luvannut meille helppoa elämää maan päällä. Itse asiassa Hän varmisti meidän tietävän, että meillä tulisi olemaan vaikeuksia tässä maailmassa. Mutta Hän myös jätti meille toivon ja rauhan, että Hän oli jo voittanut sen kaiken. 

Ja vaikka Hän on voittanut sen kaiken, Hän silti lohduttaa meitä kaiken keskellä. Samassa kohdassa 2. Korinttilaiskirjeessä, Paavali kirjoittaa, kuinka he kokivat Jumalan yliluonnollisen lohdutuksen kaikkien kaaoottisten tilanteiden keskellä. Ja hän osoittaa sen meille mahdollisuutena lohduttaa toisia samalla tavalla. 

Tulemme kohtaamaan myrskyjä tässä elämässä. Mutta nuo myrskyt usein paljastavat uskomme tilan. Vastaammeko näkemällä kärsimyksemme merkityksen? Vai keskitymmekö vääriin kysymyksiin? 

Markuksen evankeliumin neljännestä luvusta voimme lukea ihan oikeasta myrskystä, jonka opetuslapset kohtasivat. Tuuli ja aallot pauhasivat, ja he pelkäsivät hukkuvansa. Samaan aikaan Jeesus nukkui veneessä. Joten opetuslapset tekivät mitä suurin osa meistä tekisi. Hädissään he herättivät Jeesuksen ja kysyivät: 

… "Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?" Markus 4:38 (RK)

Eikö se ole kysymys, jonka eniten haluamme kysyä myrskyn kohdatessa? Jumala, etkö välitä? 

Jeesus vastaa tyynnyttämällä myrskyn, mutta myös haastaen heitä mukavuudenhalussaan. Hän välitti niin paljon, että ei pelkästään ratkaissut heidän ongelmaansa, vaan kysyi myös heidän uskonsa tilaa. 

Kun tiedämme, kuka Jeesus on, voimme olla varmoja, että Hän välittää myrskyistämme, ja että Hän on kanssamme niiden aikana. Voiko meillä siis olla rauha kivun keskellä? Kyllä. Mutta se vaatii uskoa – luottamusta siihen, että kivullamme on merkitys ja että meidän Jumalamme ei siitä prosessista hätkähdä.