Sykähdyttävä iloEsimerkki

Filippiläiskirje on yksi lyhyimmistä epistoloista Uudessa Testamentissa ja sen kirjoitta Paavali roomalaisen vankikopin ikkunasta tulevassa hämyisessä valossa. Tokihan mies elämän likakaivossa on oikeutettu kirjoittamaan valituskirjeen johdolle! Varmasti mies, jota on pahoinpidelty evankeliumin tähden saa purkaa tunteitaan tai kertoa oman puolensa tarinasta vähintään kerran! Kukaan meistä ei syyttäisi suurta apostoli Paavalia, jos hän haluaisi olla "aito" ja jakaa tyytymättömyytensä Jumalaan...elämään...ja kortteihin, jotka hänelle oli jaettu.

Sen sijaan tässä lyhyessä huomaamattomalle seurakunnalle, joka oli olemassa melkein kaksi vuosituhatta sitten, kirjoitetussa kirjeessä Paavali käyttää sanoja "ilo" tai "iloitseminen" ei yhtään vähempää kuin 14 kertaa! Valitettavasti me pidämme ilon pilkahdusta elämän tutkakuvassa seisaaltaan annetujen aplodien arvoisena kaikilta, jotka ovat tietoisia meistä. Murramme kätemme taputellessamme itseämme selkään, kun laulamme seurakunnassa vaikka meillä oli surkea kina puolisomme kanssa matkalla seurakuntaan.

Yhden asian voimme varmuudella oppia Paavalin elämästä ja se on, että olosuhteidemme ei tarvitse olla täydellisiä ollaksemme kävelevä, puhuva taivaan ilon ilmentymä! Tänään, päätän iloita Paavalin kanssa! Päätätkö sinä?