Jumalan nälkäEsimerkki

Hengellisen ruoan tarpeemme 

Menestyäkseen sielumme tarvitsee hengellistä ruokaa samalla tavalla kuin ruumiimme tarvitsee ruokaa elääkseen. Mutta on vain yksi ravinnon lähde, joka voi kokonaan ravita, tyydyttää, voimaannuttaa ja pitää meidät elossa: suhde elävän Jumalan kanssa. 

Luonnollisen nälän yksi merkittävä piirre on se, että se toistuu tietyin väliajoin. Kehomme tarvitsevat ravintoa ja energiaa toistuvasti ja jatkuvasti. Vaikka olit nälkäinen eilen ja söit tuhdin aterian, joka tyydytti nälkäsi, se ei tarkoita, että sinulle ei enää koskaan tule nälkä. Kehosi sulattaa syömäsi ruoan, muuttaa sen kehosi polttoaineeksi, poistaa sen mitä se ei tarvitse, ja aloittaa tämän prosessin uudestaan. 

Tämä toistuva nälän ja tyydytyksen kierre vaikuttaa tarkoitukselliselta. Kun Jumala antoi mannaa kansalleen heidän matkustaessaan Luvattuun maahan, Hän antoi heille juuri tarpeeksi yhdelle päivälle. Kun Jeesus opetti seuraajilleen, miten rukoilla, Hän neuvoi meitä pyytämään Jumalaa ”antamaan meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme” (Matt. 6:11). Kristus itse antoi tällaisen aterian, kun Hän siunasi nuoren pojan evääksi tuomat leivät ja kalat ja moninkertaisti ne ruokkiakseen enemmän kuin 5000 ihmistä, jotka tulivat kuuntelemaan Hänen opetustaan (Matt. 14:13–21). 

Suurin osa meistä ei enää metsästä ja kerää ruokaansa päivittäin. Työmme mahdollistaa sen, että saamme paljon enemmänkin kuin päivittäisen leipämme. Kehittyneissä maissa modernissa maailmassamme monella meistä on täydet keittiökaapit, varastot, jääkaapit ja pakastimet – täynnä ruokaa, jotka on säilötty pitämään ne tuoreena pitempään. Joitakin ruokia, kuten kuivattuja papuja, pähkinöitä, jyviä ja riisiä sekä tölkitettyjä ruokia pidetään jopa ”vanhenemattomina”, koska ne säilyvät kuukausia ja jopa vuosia. 

COVID-19-pandemian aikana monet ihmiset ostivat ruokaa varastoon, koska he pelkäsivät, että kaupoissa ja ruoan tuottajilla ei olisi sitä tarpeeksi. Pitkään säilyvät ruoat olivat haluttua tavaraa, koska kukaan ei tiennyt kuinka pitkään ruokaketjussa olisi häiriöitä. Emme voineet juosta kauppaan hakemaan haluttuja ainesosia tai käydä syömässä lempiravintolassamme, vaan selviydyimme sillä, mitä meillä sattui olemaan. Taas kerran huomasimme uuden ylellisyyden, jota olimme pitäneet itsestäänselvyytenä. 

Kun mietimme hengellistä nälkäämme, huomaamme, että myös sielumme tarvitsee ravintoa tietyin väliajoin. Huolimatta siitä kuinka usein rukoilemme, kuinka monta raamatunkohtaa tutkimme ja opiskelemme ulkoa, kuinka usein menemme mukaan kirkon tai seurakunnan tapahtumiin tai palvelemme tarpeessa olevia, aina on tilaa kasvaa lähemmäksi Jumalaa. Voisimme käyttää koko päivän, joka päivä, ylistäen ja palvoen Herraa, ja se ei siltikään olisi tarpeeksi tyydyttämään Jumalan läsnäolon tarvetta elämässämme.