Ankkuroituna hyvyyteen

Olet saattanut kuulla ennenkin sanottavan, että elämä on kovaa, mutta Jumala on hyvä. Tämä sanonta on paljon enemmän kuin pelkkä klisee; se on vahva ja vakaa teologinen totuus. Moni fiksu ihminen on kamppaillut tämänkaltaisten kysymysten kanssa: ”Jos Jumala on hyvä, miksi sitten tällaista tapahtuu? Miksi vääryyksiä sallitaan, ja miten elämä voi olla niin vaikeaa?” Nämä todella fiksut ihmiset ovat päätelleet, että elämä on kovaa JA Jumala on hyvä. Toinen ei sulje pois toista. He kutsuvat sitä teodikean eli pahan ongelmaksi.

Moni olettaa, että koska elämä on kovaa, Jumala ei voi olla hyvä – mutta siitä ei ole kyse. Kyseessä ei ole joko/tai-tilanne. Joku vuosi sitten päätin, että vaikka en osaa vastata miksi-osaan väitteestä (”Jos Jumala on hyvä, miksi ____?”), päätin poistaa siitä sanan ”jos”. Toisin sanoen päätin uskoa Jumalan olevan hyvä... kävi, miten kävi.

Sinäkin voit ankkuroitua Jumalan hyvyyteen.

Ala etsiä Jumalan hyvyyttä huolimatta olosuhteista. Voi olla, että jossakin asiassa ovi sulkeutuu, mutta ehkäpä Jumalalla on tarjolla jotain parempaa ja meidän tulee sinne päästäksemme kulkea toisesta ovesta. Omassa elämässäni on käynyt näin niin monta kertaa, että osaan jo odottaa sitä. Kun asiat eivät suju minun mieleni mukaisesti, muistutan itseäni Jumalan toiminnasta ja alan etsiä seuraavaa tilaisuutta, josta kävisi ilmi Jumalan perimmäinen suunnitelma.

Jumalan hyvyyteen ankkuroituminen ei aina vaikuta järkevältä. Se on sisukas, periksiantamaton päätös olla antamatta elämän vaikeuksien kutistaa Jumalan suuruutta.

Mieti tätä: Millä tavoin voisit muistuttaa itseäsi Jumalan hyvyyden etsimisestä huolimatta olosuhteista?

RUKOILE: Kiitos, Jumala, että autat minua ankkuroitumaan hyvyyteesi. Anna minulle voimaa tänään, jotta lopettaisin ihmettelyn ja alkaisin etsiä sinun mielisuosiotasi joka tilanteessa. Jeesuksen nimessä. Aamen.