JUMALA ON VALINNUT SINUT

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa.  Jo ennen maailman perustamista hän valitsi meidät Kristuksessa olemaan pyhiä ja nuhteettomia hänen edessään. Rakkaudessaan hän jo edeltä määräsi meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen kautta, oman hyvän tahtonsa mukaan, armonsa kirkkauden ylistykseksi. Tämän armon hän on lahjoittanut meille siinä Rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksi saaminen hänen armonsa rikkauden mukaan. (Efesolaiskirje 1:3–7, RK)

”Christine?” äiti kysyi. ”Koska meillä puhutaan totta, haluaisitko tietää koko totuuden?”

Olin silloin 33-vuotias, ja tiesin tavasta, jolla äiti sen kysyi, että kysymys voisi koskea vain yhtä asiaa.

Kiirehdin hänen asunnolleen puuttuakseni asiaan, jota en vain voinut uskoa. Veljeni George oli saanut kirjeen, jossa sanottiin, että hänet oli adoptoitu. Astuin sisään äidin kotiovesta juuri kun George oli antamassa hänelle tuon kirjeen.

En koskaan unohda, miten hänen kätensä alkoivat täristä. Pelkoa, joka täytti hänen silmänsä. Sanojen puutetta, mikä ei ollut ollenkaan hänen tapaistaan. Ja sitten kyyneleitä, jotka alkoivat vuotaa kaikkien meidän silmistä.

Kun hän löysi äänensä, kuulin, miten särkynyt hänen sydämensä oli. ”Olen niin pahoillani, että sait tietää siitä tällä tavalla, George. Meidän ei koskaan ollut tarkoitus satuttaa sinua. Isäsi rakasti sinua. Minä rakastan sinua. En olisi voinut rakastaa sinua enemmän, vaikka olisin synnyttänyt sinut itse.”

Muistan suunnanneeni keittiöön ja täyttäneeni pöydän ruoalla, koska on vain yksi tapa, jolla kreikkalaiset perheet ratkaisevat minkä tahansa ongelman: syömällä. 

Juuri kun olin ojentanut käteni ottaakseni baklavaa, äiti kysyi sen kaiken kertovan kysymyksen, ja jotenkin minä tiesin. Minä vain tiesin. Samalla kun etsin hänen silmistään vastausta, haluten sen olevan mitä tahansa muuta kuin mitä ajattelin, sanoin sen hänelle: ”Minutkin on adoptoitu.”

Minuutteja myöhemmin hän sanoi minulle kauneimmat sanat ikinä. Sanat, jotka auttoivat niin paljon. Hän jopa toisti ne minulle tulevien viikkojen aikana... 

”Rakastin sinua ennen kuin tunsin sinut.”

 Edelleen tänä päivänäkin vaalin näitä sanoja. Ne olivat suoraan äidin sydämestä ja kertoivat minulle, että hän oli kaivannut minua, halunnut minua ja valinnut minut – jopa ennen kuin hän oli nähnyt minut. 

Kun ajattelen noita sanoja, en voi olla kuulematta Taivaallisen Isäni sydäntä – Hänen, joka on myös aina halunnut minut. Hänen, joka valitsi minut kauan ennen kuin äitini teki niin.

Hänen, joka valitsi sinut.

RUKOUS

Jumala, kiitos, että valitsit minut tyttäreksesi ja ihmiseksi, joka toisi poikasi, Jeesuksen, omaan maailmaansa. Rukoilen, että antaisit minulle voiman ja rohkeuden ei ainoastaan nähdä toiset kuten sinä heidät näet vaan todella ottaa uskon askel tavoittaa heidät Sinun rakkaudellasi. Auttaa heitä tuntemaan itsensä Sinun valitsemaksesi. Aamen.

Mukailtu Christine Cainen kirjasta 20/20: Seen. Chosen. Sent. Tekijänoikeus © 2019 Christine Cainella. Painettu uudelleen Lifeway Womenin luvalla. Kaikki oikeudet pidätetään.