Avaimia lapsille: Laske siunauksesiEsimerkki

HUOMISEN KYYNELEET 

Äiti löysi Rebekan takapihalta itkemästä ja katselemasta, kun hänen koiransa Sulo kuopi lehtiä kukkapenkistä. "Mikä hätänä, kulta?"

"En halua, että Sulo sairastuu", Rebekka sanoi. "Tiedän, että eläinlääkäri otti patin pois sen jalasta, mutta hän sanoi, että se voisi tulla takaisin." 

"Se voisi, mutta ehkä se ei tule", sanoi äiti. "Se ei välttämättä koskaan tule takaisin."

"Mutta entä jos tuleekin?" Rebekka nyyhkäisi. "En halua, että Sulo kuolee." 

"Et tietenkään", sanoi äiti ja tarjosi Rebekalle nenäliinaa. "Mutta jos murehdit sitä, et pysty iloitsemaan Sulosta. Näytät jo nyt yhtä surulliselta kuin jos se olisi jo kuollut." Äiti kumartui silittämään Suloa. "Muistatko, mitä Jobille tapahtui?"

"Jobille?" kysyi Rebekka. "Tarkoitatko sitä Raamatun miestä?"

"Kyllä", sanoi äiti. "Hänellä oli paljon asioita, joista olla onnellinen – suuri perhe, paljon rahaa. Sitten hän menetti kaiken. Kun Jobin ongelmat alkoivat, hän sanoi: 'Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui, mitä eniten pelkäsin, se kohtasi minut.'" 

"Ei tuo saa mua tuntemaan oloani yhtään paremmaksi", sanoi Rebekka. 

"Odota! Minulla on muutakin sanottavaa." Äiti kuivasi kyyneleen Rebekan poskelta. "Kaikkina noina vuosina, hänellä oli perhe. Hänellä oli vaurautta ja menestystä. Mutta luuletko, että murehtiminen auttoi häntä iloitsemaan näistä asioista?" 

"Ei", sanoi Rebekka silittäen Sulon päätä. 

"Ja auttoiko kaiken menettämisen pelko estämään sen tapahtumisen?" 

Rebekka halasi Suloa. "Ei. Mutta miten voin olla olematta surullinen? Ei siihen ole mitään off-nappia."

"Ei, mutta meillä on valinnanvapaus, mitä tulee niiden surullisten asioiden murehtimiseen, joita voisi tapahtua", sanoi äiti. "Voimme murehtia, mikä ei kuitenkaan auta, tai voimme valita kiittää Jeesusta kaikesta, mitä Hän on meille tehnyt ja hyvistä asioista, joita meillä on tänään – kuten Sulosta. Voimme jutella Jeesukselle mieltämme vaivaavista asioista ja luottaa sitten Hänen huolenpitoonsa niissä asioissa. Niin Job teki. Hän rakasti edelleen Jumalaa ja uskoi Häneen." 

Äiti otti pallon käteensä ja katsoi Suloa, joka heilutti häntäänsä. "Luulenpa, että se kaipaa leikkikaveria", sanoi äiti ja heitti pallon.

Rebekka lähti juoksemaan. "Tule, Sulo!" hän huusi. "Mä taidankin ehtiä pallon luo ennen sua!" Sulo sai hänet nopeasti kiinni, ja yhdessä he juoksivat nurmikon yli.  

– ELISE L. PERL 

ENTÄ SINÄ?
Murehditko sitä, mitä huomenna voisi tapahtua? Jos murehtimisen takia keskityt kaikkeen siihen, mikä voisi mennä pieleen, et voi iloita siitä, mitä sinulla on nyt. Kun alat murehtia, rukoile asian puolesta ja juttele siitä vanhemmillesi tai jollekin muulle aikuiselle. Päätä sitten kiittää Jeesusta kaikista monista siunauksista, joita elämässäsi on, ja nauti niistä luottaen Häneen.

AVAINJAE
Älkää siis huolehtiko huomispäivästä... (Matteus 6:34, KR92)

PÄIVÄN AVAIN
Iloitse siunauksistasi tänään.