Minä tunnen sinut: Hartauksia armon ajastaEsimerkki

Tiedän Sinun rakkautesi ja uskosi

Me kaikki kaipaamme tunnustusta. Sinäkin, myönnä pois. Kun teemme jotain hyvin tai autamme jotakuta, odotamme ja toivomme kuulevamme "Hyvä!" tai "Olet niin mahtava!". Kuitenkin kaikista suurimpia uskon tekoja tehtäessä läsnä on hyvin vähän, jos yhtään, todistajaa. Kuka näkee CP-vammaisen potilaan kanssa vietetyt tunnit? Kuka näkee Sinut luodessasi lumet naapurin vanhan lesken pihatieltä, tai kun teet veroilmoituksen talousasioissa toivottoman lankomiehesi puolesta? Kun käyt ostoksilla kodissaan vankina olevan puolesta? Kun neuvot koulussa oppimisvaikeuksissa olevaa lasta? Kun vietät puhelimessa tunnin itsemurhaa hautovan ystävän kanssa?

Jumala näkee. Voit uskoa, että hän näkee sen kaiken ja joka kerta, kun autat jotain toista hänen matkallaan, Jumalan naamalle nousee hymy. Hän sanoi Tyatiran Kristityille: "Minä tiedän sinun tekosi, sinun rakkautesi ja uskosi, palvelemisesi ja kestävyytesi. Tiedän myös sen, että sinun viimeiset tekosi ovat lukuisammat kuin ensimmäiset." (Ilmestyskirja 2:19).

Kun Jeesus lähti maan päältä, hän lähetti Henkensä vahvistamaan meitä ylennystä varten. Periaatteessa Hän antoi meille oman tehtävänsä - julistaa evankeliumin ilosanomaa ja vahvistaa sanoman eheyttä elämällä, joka antaa puheellemme uskottavuutta. Älä välitä, jos muille tekemäsi palvelukset jäävät joskus huomaamatta ja vaille arvostusta. Hän, joka välittää Sinusta eniten on ehdottoman innoissaan siitä, mitä Sinä teet.