Asioita, joita Jeesus ei koskaan sanonutEsimerkki

Saat, mitä ansaitset.

”Pelastus tarkoittaa, että Jumala tekee puolestamme sen, mitä emme voi itse tehdä.” Eugene Peterson

Sanonta kuuluu, että sitä saa mitä tilaa. Menemme töihin ja saamme rahaa. Luovumme osasta rahoistamme saadaksemme lempikahvimme, lounasta tai kyydin töihin. Maanviljelijä istuttaa ja saa sadon. Lapsi niskoittelee ja joutuu jäähylle. Opiskelija tekee, tai ei tee, ahkerasti töitä ja saa sen mukaisen arvosanan. Ei ihme, että helposti uskomme saavamme, mitä ansaitsemme. 

Tällaisessa ajattelussa on kuitenkin liian monta aukkoa. Olet varmasti jo pohtinut: Ansaitsiko nälkäinen vauva syntyä sellaiseen osaan maailmaa, jossa on pulaa ruoasta? Ei, hän ei ansainnut sitä. ”Saat ansiosi mukaan” -ajattelussa on myös kyse jostain paljon suuremmasta kuin pelkästä sosioekonomisesta statuksesta.

Ansaitseeko kukaan Jeesusta?

Saatamme sanoa ”aamen” lukiessamme lainauksia kuten ”pelastus tarkoittaa, että Jumala tekee puolestamme sen, mitä emme voi itse tehdä”, mutta uskovatko stressitasomme, musertavat sanamme itsellemme ja viimeisimmät yrityksemme parantaa henkistä elämäämme siihen todella? Kaikista asioista elämässäsi, onko mikään niistä sen arvoista, että virheetön, täydellinen ihminen (puhumattakaan Jumalan Poika) kuolisi kivuliaasti, jotta sinä saisit elää täyttä ja vapaata elämää täällä ja iankaikkeudessa? Jos käyttäytyisit täydellisesti, mahtavalla anteliaisuudella ja lakkaamattomalla lempeydellä, tästä päivästä lähtien – ja koko loppuelämäsi ajan – ansaitsisitko sen, mitä Jeesus teki puolestasi?

Voit huokaista helpotuksesta.

Jeesus ei koskaan sanonut: ”Saat, mitä ansaitset.” 

Jeesus sanoi esimerkiksi: ”Sinun syntisi annetaan anteeksi; Mene, äläkä tee enää syntiä; Anna heille anteeksi – he eivät tiedä, mitä he tekevät.” Ristillä roikkuessaan Hän sanoi katuvaiselle rikolliselle: ”Totisesti, jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” Rikollinen ymmärsi, kuka Jeesus oli ja mitä Jeesus teki hänen puolestaan heidän molempien ollessa kuolemaisillaan, ristiinnaulittuina. Rikollisella ei ollut mitään mahdollisuutta kiivetä alas ja alkaa lukea Raamattuaan joka päivä, liittyä seurakuntaan, palvella yhteisöään tai tulla ajoissa toipumiskokouksiin. Ei, hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta ansaita sitä, mitä hän Jeesukselta pyysi – mitä Jeesus hänelle vapaasti antoi.

Kuten tämä rikollinen, mekään emme voi ansaita Jumalan armoa tai hyväksyntää, mutta voimme osoittaa Hänelle rakkauttamme, anteliaisuuttamme ja tottelevaisuuttamme. Emme maksuina, vaan ylistyksenä. Eikö Jeesuksen seuraaminen ylistyksenä käykin paremmin järkeen kuin sen listaaminen muiden päivämme tehtävien joukkoon?

Pohdi: Millä elämäni alueilla yritän edelleen menestyksettömästi maksaa Jeesukselle takaisin? Miltä elämäni näyttäisi, jos vastaisin ylistäen korvaamattomaan armoon, jota en voisi koskaan ansaita?