Uusi vuosi, uusi armoEsimerkki

Jumala kutsuu sinua uskomaan ja sitten innolla muotoilee sinusta ihmisen, joka todella elää uskon varassa.

En tiedä kuinka paljon olet ajatellut tätä, mutta usko ei ole luonnollista sinulle ja minulle. Epäilys on luonnollista. Pelko on luonnollista. Kertyneiden kokemusten varassa eläminen on luonnollista. ”Mitä jos” -kysymysten katalogin käyminen läpi ennen nukkumaanmenoa tai aamulla herätessä on luonnollista. Aivojesi ja aistiesi varassa eläminen on luonnollista. Toisen ihmisen elämän kadehtiminen ja sen miettiminen, miksi se ei ole sinun elämäsi, on luonnollista. Sen toivominen, että sinulla olisi enemmän valtaa ihmisiin, tilanteisiin ja paikkoihin kuin sinulla tulee koskaan olemaan, on luonnollista. Kontrollin hankkiminen manipuloimalla, jotta voit varmistaa saavasi mitä luulet tarvitsevasi, on luonnollista. Rauhan etsiminen horisontaalisesti, vaikka voit löytää sen vain vertikaalisesti, on luonnollista. On luonnollista toivoa kärsimättömästi, että asiat, joita et voi muuttaa, muuttuisivat. Epätoivolle, lannistumiselle, masennukselle ja toivottomuudelle periksi antaminen on luonnollista. Itsensä turruttaminen kiireellä, materialla, medialla, ruoalla tai joillakin muilla aineilla on luonnollista. Standardiensa alentaminen pettymystä käsitelläkseen on luonnollista. Mutta usko ei vain ole luonnollista meille. 

Joten armostaan Jumala antaa meille uskon. Kuten Paavali sanoo Efesolaiskirjeen jakeessa 2:8, usko todella on Jumalan lahja. Ei ole mitään järjenvastaisempaa tavalliselle, synnin turmelemalle ihmiselle kuin usko Jumalaan. Toki laitamme uskomme moniin asioihin, mutta emme Jumalaan, jota emme voi nähdä tai kuulla, ja joka tekee niin suuria lupauksia, että ne vaikuttavat mahdottomilta pitää. Jumala antaa meille voiman uskoa ensin, muttei lopeta siihen. Armostaan Hän työskentelee jokapäiväisen elämämme tilanteissa, paikoissa ja ihmissuhteissa nikkaroiden, vasaroiden, taivuttaen ja muovaten meistä ihmisiä, jotka rakentavat elämänsä perustuen siihen radikaaliin uskomukseen, että Hän todella on olemassa ja Hän todella palkitsee ne, jotka etsivät Häntä (Hepr. 11:6). 

Seuraavan kerran kun kohtaat odottamattoman, vaikean hetken, jota et todellakaan haluaisi kokea, muista, että sellainen hetki ei kuvaa Jumalaa, joka on unohtanut sinut, vaan Jumalaa, joka on lähellä sinua ja tekee sisälläsi jotain todella hyvää. Hän pelastaa sinut siltä ajatukselta, että voisit elää sitä elämää, jota sinun on tarkoitettu elävän samalla, kun luotat viisautesi, kokemuksesi, vanhurskautesi ja voimasi riittämättömiin resursseihin; ja Hän muuttaa sinut ihmiseksi, joka elää radikaalin, Jumala-keskeisen uskon muovaamaa elämää. Hän on taitavin käsityöläinen, ja me olemme Hänen savensa. Hän ei tule ottamaan meitä pois pyörältään ennen kuin Hänen sormensa ovat muovanneet meistä niitä, jotka todella uskovat eivätkä epäile.