Löydä rauhaEsimerkki

Kuinka elää katumatta mitään

Muistan kuinka nostin hitaasti puhelimen luurin ja sitten sanoin syvään huokaisten: "No niin... se sitten tapahtui." 

Langan toisessa päässä oli asianajaja, ja hän ilmoitti minulle, että vaimoni oli hakenut avioeroa. 

Olin elänyt avioeron uhan alla vuosia. Silti olin kuin puulla päähän lyöty kuulemastani. 

Seuraavina päivinä sydämessäni ja mielessäni myllersi moninaisia tunteita ja ajatuksia. En halunnut avioeroa. En oikein tiennyt, kuinka minun pitäisi edetä saadakseni estettyä avioeron. En tiennyt kenelle kertoisin ja miten kertoisin. Tiesin itse asiassa, että lopulta minun pitäisi kertoa koko paimentamalleni seurakunnalle, eikä ollut takuita kuinka vanhemmisto tai seurakuntalaiset reagoisivat. Ainoa varma asia oli paine, joka tuli seuraavan sunnuntain saarnan valmistelemisesta ja esittämisestä.

Vaikka mieleni laukkasi miljoonan mailin sekuntivauhtia, tiesin ehdottoman varmasti syvällä sydämessäni seuraavat totuudet: 

·Jumala ei yllättynyt tästä vastaani tulleesta asiasta.

Jumala oli elämäni ohjaimissa – Hän oli sallinut tämän tapahtua omia tarkoitusperiään varten osana suunnitelmaansa, joka Hänellä oli minulle.

·Hän oli luvannut sanassaan, ettei Hän koskaan jättäisi tai hylkäisi minua. Hän oli luvannut olla aivan vierelläni jokaisella matkani askeleella; ja sen vuoksi kaikki asiat olisivat iankaikkiseksi hyödykseni, jos vain koko ajan luottaisin Häneen täydellisesti.

Tilanteen välittömästi näkyvissä olevat tosiasiat saivat aikaan hämmennystä. Jumalan muuttumaton totuus sai aikaan rauhaa.

Kun oli kulunut melkein kahdeksan vuotta asianajajan soitosta, vaimoni hakema avioero myönnettiin hänelle laillisesti.

Näinä vuosina ihmiset ovat sanoneet minulle: "Varmaankin kadut avioliittosi loppumista... ettet onnistunut taistelussasi avioliittosi pelastamiseksi... että kaikki yrityksesi sovintoon epäonnistuivat."

Ulkoinen reaktioni on useimmiten ollut hiljaisuus. Todellinen, sisäinen reaktioni sellaisiin kommentteihin on ollut tällainen: Surullinen olen kyllä, mutta en kadu. 

Vaikka olen surullinen, että avioliittoni päättyi eroon, en elä jatkuvassa katumuksen tunteessa. Miksi? Koska katumus pohjautuu ratkaisemattomaan syyllisyyteen. Tiesin, että minulla oli rauha Jumalan kanssa, eivätkä katumus ja syyllisyys sen vuosi kuulu elämääni.

Olen huomannut, että paras tapa elää ilman katumusta on pitää omatuntonsa puhtaana. Valitse elää niin, että teet parhaasi joka tehtävässä ja ihmissuhteessa, yrittäen kaikin voimin elää vanhurskaasti. Päätä luottaa Jumalaan jokaisellaelämäsi alueella – ei ainoastaan helpoilla alueilla. Päätä totella Häntä ja pitää Hänen käskynsä. Päätä antaa täydellisesti anteeksi toisille. Ja päätä seurata tietä, jonka Jumala sinulle näyttää.

Vaikka kukaan ei voi tehdä tätä kaikkea omassa voimassaan, sisimmässämme asuvan Pyhän Hengen avulla voimme välttää kaikenlaiset houkutukset etsiä rauhaa itsestämme tai toisista – ja voimme jatkaa niitä hyviä tekoja, joita Jumala on meidät valtuuttanut tekemään.