Jumalan äänen tunnistaminen // Opi kohtaamaan HäntäEsimerkki

Kuinka tuuli kulkee (ja tuo rauhan)

Pyhä Henki meissä, tämän kuulimme sinulta:

Olette kuulleet ääneni kauan. Olette tunnistaneet minut ennen kuin tiesitte, että se olen minä. Se oli lohdutuksen ääni ollessanne peloissanne, tyynnyttelyn ääni ollessanne huolissanne. Se oli balsamia haavoille – sanoja, jotka eivät olleet sanoja – läsnäolon ääni, joka on osa sinua. Kuinka et osaa reagoida kasvoillesi puhaltavaan tuuleen? Kuinka et voi tuntea rakkauden hengittävän ihoasi vasten?

Minä olen ääni hiljaisille ja ääni laulajille. Minä olen tyyneyden ja myrskyn ääni. Nostan ylös uupuneet, ja tuen eteenpäin kulkevia, kasvoni näkeviä vaeltajia. He pitävät kätensä avoinna kävellessään. He voivat kiivetä, ja he pysyvät pystyssä. 

Sillä tämä elämä ei tuo tuhoa sydämeesi. Ei, se ei ole mahdollista. Tuskaa, kyyneleitä ja tuhoa tuo se, kun pimeys luo kaaosta ja rauha odottaa saapumistaan. Poikani tuo rauhan. Tuuli peittää maan. Rauhan tuominen vaatii enemmän kuin rohkeutta, itseluottamusta ja kovaa työtä. Tuuli – se, minkä tunnet ja mitä seuraat – kantaa mukanaan rauhan aineksia. Poikani, tyttäreni, sinä tunnet minut. Voit tuoda rauhan – itsellesi, toisille, maailmaasi – koska voit vastata siihen, mikä on todempaa kuin mikään, minkä voit nähdä varmasti.

Olet tuntenut tuulen. Olet tuntenut henkeni sinussa. Olet kuunnellut sitä – tietäen, että se on auttaja ja opas kaikessa. Haluan autttaa sinua tunnistamaan minut nyt paremmin. Haluan lisätä janoasi minun puoleeni. Mutta jätän tämän sinun päätettäväksesi. Annan sinun harkita, haluatko syventää rakkauttasi minuun. Sillä tuulen suunta vaihtuu, mutta se ei jätä sinua. Tuuli nostaa ja kantaa sinua, jos annat sen tehdä niin.

Joten sinulle on tehtävää. Edessäsi on valinta kulkea eteenpäin, syvemmälle paikkaan, jossa voin näyttää sinulle enemmän siitä, kuka olen. Me kaksi yhdessä, ymmärrätkö? Olet nyt täällä kanssani, elävä sielusi sinussa olevan henkeni kanssa. Ja sinä kasvat rakkaudessa, luottamuksessa ja turvautumisessa minuun. Joka kerta, kun valitset kuulla minua. Joka kerta, kun kurottaudut puoleeni. Joka kerta, kun avoimin käsin ja sydämin antaudut ja kuljet – niin, kuljet. Kuljet, kiipeät, antaudut ja tunnet tuulen kasvoillasi ja kuiskauksen sielussasi. 

Sinä tunnet minut. Sinä tunnet minut. Haluan sinun tuntevan minua enemmän.

Harjoitus:

Janoamme epätoivoisesti edes pientä rauhan rahtusta. Emmekö janoakin?  

Rauhaa tuntuu löytyvän niin niukasti nykyisin kiireisen elämänmenon keskellä, maailmamme tahdissa.

Mutta rauhaan liittyy sellainen asia, että... emme voi etsiä ja saavuttaa sitä itseksemme. Emme voi saada aikaan rauhaa ja päästä siihen yksinämme. Emme sitä rauhaa, jota tarvitsemme. Emme todellista rauhaa... sydämissämme. Se ei vain toimi niin – olipa itsehoito-oppaisiin kirjoitettu mitä tahansa.

Joten uikaamme vastavirtaan, ottakaamme toinen suunta.

Etsikäämme rauhan etsimisen sijaan enemmän Jumalaa. Oppikaamme vastaanottamaan enemmän Jumalaa, jotta hänen rauhansa muuttuu meidän rauhaksemme... kiireisyytemme keskellä.

Keskittykäämme tuntemaan ja huomaamaan, kuinka Pyhä Henki kulkee lävitsemme tänään, Jumalan Henki meissä.

Edessämme on siis valinta. Sinun edessäsi on valinta.

Kulje eteenpäin. Tai pysy siinä, missä olet. Mene syvemmälle. Tai pysy siellä, missä on turvallista.

Tai valitset yrittää pysyä ohjaksissa.

Teet valinnan joka hetki... olla läsnä hänelle, itsellesi, tai et.

Vietä hiljaisuudessa muutama seuraava minuutti, ja käännä sydämesi ja mielesi Jumalan puoleen. Se, kuinka Hän puhuu sinulle, ei välttämättä vastaa odotuksiasi... Hänhän on täynnä yllätyksiä, ja, kuten aina, tämä on vasta alkua... 

”Tuuli nostaa ja kantaa sinua, jos annat sen tehdä niin.”

Tule, Jeesus...