Risti ja kruunuEsimerkki

Pyhitys & pääsy Jumalan luo

Pelastuksen hetkellä Jeesus pyhitti sinut verellään, joka sovitti elämäsi (Hepr. 13:12). Tämä tarkoittaa, että sinut erotettiin Jumalan lapseksi, jotta voisit elää Hänelle siitä hetkestä eteenpäin. Paras tapa selittää, mitä pyhittämisellä tarkoitetaan, on verrata sitä tapahtuman päätepisteeseen. Sinut pelastettiin, lunastettiin, vanhurskautettiin, sovitettiin ja pyhitettiin, piste. Mutta tämä piste ei pääty. Se muuttuu viivaksi, joka jatkuu koko elämäsi halki.

Pyhitys on prosessi, jota käyttäen Herra jatkuvasti muokkaa lapsiaan Jeesuksen Kristuksen kuvaksi. Kristityn koko elämä on tällä viivalla; se pitenee pitenemistään jumalallisuutemme, tottelevaisuutemme ja ymmärryksemme kasvaessa. Pelastus ei ole päätös vaan alku suunnitelmille, joita Jumalalla uskoville on. Hänen tavoitteensa on uudistaa kaikki elämämme osa-alueet, jotta voisimme olla Hänen arvokkaita palvelijoitaan ja Kristuksen lähettiläitä kadotetussa maailmassa.

Tämä prosessi jatkuu koko elämän, koska Pyhä Henki asuu jokaisessa uskovassa, johtaen heitä jokaista ja antaen heille voimaa jatkaa eteenpäin. Hän ei koskaan jätä meitä – aina on uusia askeleita, joita ottaa edetessämme kohti kristuksenkaltaisuutta ja hedelmällistä Herran palvelemista.

Tämän edistymisen avain on siinä, että voimme astua varmoina Kaikkein Pyhimpään Jeesuksen veren kautta (Hepr. 10:19–22). Vanhassa testamentissa Kaikkein Pyhin oli tabernaakkelin tai temppelin sisin huone, missä Jumala asui liitonarkun yllä. Ylipappi oli ainut, joka sai astua tähän pyhään paikkaan, ja hän sai tehdä niin vain kerran vuodessa sovittaakseen omansa ja kansan synnit. Valmisteltuaan itsensä ensin pyhillä rituaaleilla, hän astui sisään mukanaan eläimen verta, jota hän pirskotteli armonistuimelle.

Tänä päivänä ainut syy, miksi kristityt voivat lähestyä Jumalaa, on se, että hengellisessä mielessä heidät on peitetty Jeesuksen verellä. Kun Jeesus uhrasi oman elämänsä koko maailman syntien puolesta, temppelin esirippu – joka erotti Jumalan ihmisistä – repesi kahtia ylhäältä alas. Tämä yliluonnollinen tapahtuma merkitsi Isän hyväksyneen Kristuksen uhrauksen, mikä avasi tien Hänen läsnäoloonsa.

Koska emme ole koskaan osallistuneet Vanhan testamentin uhrijärjestelmään, pidämme pääsyämme Herran luo usein itsestäänselvyytenä. Nykyään ei ole tarvetta lampaan uhraamiselle, jos haluamme lähestyä Jumalaa. Joka kerta, kun astumme Isän valtaistuinsaliin rukoillen, on aivan kuin Jeesus katsoisi meitä ja sanoisi: ”Tässä on yksi Meidän omistamme… veri on sivelty.”