Sananlaskujen kirja 28:5-27

Jaa

Sananlaskujen kirja 28:5-27 Raamattu Kansalle (FINRK)

Pahat ihmiset eivät ymmärrä, mikä on oikein, mutta ne, jotka HERRAA etsivät, ymmärtävät kaiken. Parempi on köyhä, joka vaeltaa nuhteettomasti, kuin kahdella tiellä mutkitteleva rikas. Joka noudattaa lakia, on ymmärtäväinen poika, mutta kemuja rakastavien kumppani tuottaa isälleen häpeää. Joka kartuttaa omaisuuttaan korolla ja voitolla, kokoaa sille, joka armahtaa vähäosaisia. Joka kääntää korvansa kuulemasta opetusta, sen rukouskin on kauhistus. Joka eksyttää oikeamielisiä pahalle tielle, suistuu omaan kuoppaansa, mutta nuhteettomat perivät onnen. Rikas mies on omissa silmissään viisas, mutta köyhä, jolla on ymmärrystä, ottaa hänestä selvän. Kun vanhurskaat riemuitsevat, ihanuus on suuri, mutta kun jumalattomat nousevat, ihmisiä saa etsiä. Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina pelkää Herraa, mutta joka sydämensä kovettaa, se suistuu onnettomuuteen. Kuin muriseva leijona ja kohti ryntäävä karhu on köyhän kansan jumalaton hallitsija. Ruhtinas, jolta puuttuu ymmärrystä, tekee paljon vääryyttä, mutta väärän voiton vihaaja saa elää kauan. Ihmisen, jota verivelka painaa, on pakoiltava aina hautaan saakka. Älköön häntä autettako. Nuhteettomasti vaeltava pelastuu, mutta kahdella tiellä mutkittelija kaatuu äkisti. Joka peltonsa viljelee, saa kyllikseen leipää, mutta tyhjän tavoittelija saa kyllikseen köyhyyttä. Luotettava mies saa runsaan siunauksen, mutta se, jolla on kiihko rikastua, ei jää rankaisematta. Ei ole hyvä katsoa henkilöön, mutta rikkomus tehdään jopa leipäpalan tähden. Pahansuopainen haluaa kiihkeästi varallisuutta eikä ymmärrä joutuvansa puutteeseen. Joka toista nuhtelee, saa lopulta enemmän suosiota kuin se, joka kielellään liehakoi. Joka ryöstää isältään ja äidiltään ja sanoo: ”Ei tämä ole rikos”, se on tuhontekijän kumppani. Ahne nostaa riidan, mutta HERRAAN luottava tulee ravituksi. Omaan ymmärrykseensä luottava on tyhmä, mutta viisaudessa vaeltava pelastuu. Joka köyhälle antaa, ei joudu puutteeseen, mutta sitä, joka sulkee häneltä silmänsä, kovin kirotaan.

Sananlaskujen kirja 28:5-27 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)

Paha ihminen ei erota oikeaa väärästä. Joka Herraa etsii, näkee asiat oikein. Parempi köyhyys ja rehellinen elämä kuin rikkaus ja vaellus väärillä teillä. Viisas se poika, joka opetukset muistaa, isänsä häpäisee, joka irstailuissa kulkee. Joka korkoa kiskoo ja rahaa kahmii, kokoaakin sille, joka muistaa köyhää. Joka sulkee korvansa Herran lailta, sen rukouskin on Herralle kauhistus. Joka suoran tien kulkijaa viettelee väärään, putoaa omaan kuoppaansa, mutta nuhteeton saa kyllälti hyvää. Rikas luulottelee olevansa viisas, mutta köyhä, jolla on ymmärrystä, näkee hänen lävitseen. Kun vanhurskaat vallitsevat, kansa iloitsee, kun pahat saavat vallan, kaikki kätkeytyvät. Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa, tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä. Kuin ärisevä leijona, kuin äkeä karhu on jumalaton hallitsija köyhille. Lyhytnäköinen se ruhtinas, joka riistää kansaa, pitkäikäinen se, joka väärää voittoa vihaa. Murhamies on pakolainen kuolemaansa saakka, älä pidättele häntä hänen paetessaan. Joka vakaasti kulkee, välttää vaarat, joka poikkeaa tieltä, kompastuu ja kaatuu. Leivässä pysyy, joka pellollaan pysyy, joka tavoittelee tyhjää, pysyy köyhänä. Luotettavan miehen toimissa on siunaus. Joka rikkautta rohmuaa, ei rangaistusta vältä. Puolueellisuus on pahasta, mutta moni tekee väärin jo leipäpalan tähden. Ahne juoksee rahan ja tavaran perässä eikä huomaa, että köyhyys on jo kintereillä. Oikaise toista, ja hän arvostaa sinua enemmän kuin sitä, joka mielistelee. Joka vanhempiaan surutta riistää, ei ole ryöstäjää parempi. Ahneus saa aikaan riitaa, Herraan luottava menestyy. Mieletön se, joka itseensä turvaa, joka viisautta seuraa, se menestyy. Joka köyhiä auttaa, ei puutetta koe, mutta katseensa kovettavaa kirotaan.

Sananlaskujen kirja 28:5-27 Finnish 1776 (FI1776)

Ei pahat ihmiset oikeudesta lukua pidä; vaan jotka Herraa etsivät, he ottavat kaikista vaarin. Parempi on köyhä joka vakuudessansa vaeltaa, kuin rikas, joka väärillä teillä käyskentelee. Joka lain kätkee, se on toimellinen lapsi; mutta joka tuhlaajaa ruokkii, se häpäisee isänsä. Joka tavaransa enentää korolla ja voitolla, se kokoo köyhäin tarpeeksi. Joka korvansa kääntää pois lain kuulosta, hänen rukouksensakin on kauhistus. Joka jumaliset saattaa väärälle tielle, hän lankee omaan kuoppaansa; mutta hurskaat perivät hyvyyden. Rikas luulee itsensä viisaaksi, vaan toimellinen köyhä ymmärtää hänen. Kuin vanhurskaat vallitsevat, niin käy sangen hyvin; vaan koska jumalattomat hallitsevat, niin muuttet ovat kansan seassa. Joka pahan tekonsa kieltää, ei hän menesty; vaan joka sen tunnustaa ja hylkää, hänelle tapahtuu laupius. Autuas on se ihminen, joka aina pelkää; vaan joka sydämensä paaduttaa, se lankee onnettomuuteen. Jumalatoin päämies, joka köyhää kansaa hallitsee, on kiljuva jalopeura ja ahne karhu. Kuin hallitsia on ilman toimeta, niin paljon vääryyttä tapahtuu; vaan joka vihaa ahneutta, hän saa kauvan elää. Ihminen, joka jonkun sielun veressä vääryyttä tekee, ei pääse, vaikka hän hamaan hautaan pakenis. Joka vakuudessa vaeltaa, se on tallessa; mutta joka käy pahaa tietä, hänen täytyy joskus langeta. Joka peltonsa viljelee, hän saa leipää yltäisesti; vaan joka pyytää joutilaana käydä, se ravitaan köyhyydellä. Uskollinen mies runsaasti siunataan; vaan joka pyrkii rikkauden perään, ei hän ole viaton. Ei ole se hyvä, että joku katsoo muotoa; sillä ihminen taitaa tehdä leivän kappaleen tähden väärin. Joka äkisti rikkautta pyytää, ja on kade, hänelle tulee köyhyys, ettei hän tiedäkään. Joka ihmistä rankaisee, hän löytää paremman ystävyyden kuin se, joka puhuu ymötämielin. Joka ottaa isältänsä ja äidiltänsä, ja sanoo; ei se ole synti, hän on hävittäjän kanssaveli. Ylpiä ihminen saattaa riidan; mutta joka luottaa Herraan, hän kostuu. Joka omaan sydämeensä uskaltaa, hän on tyhmä; mutta joka viisaudessa vaeltaa, hän vapahdetaan. Joka vaivaiselle antaa, ei häneltä puutu; vaan joka silmänsä hänestä kääntää, se tulee pahasti kirotuksi.

Sananlaskujen kirja 28:5-27 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)

Pahat ihmiset eivät ymmärrä, mikä oikein on, mutta Herraa etsiväiset ymmärtävät kaiken. Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin kahdella tiellä mutkitteleva rikas. Joka laista ottaa vaarin, on ymmärtäväinen poika; mutta irstailijain seuratoveri saattaa isänsä häpeään. Joka kartuttaa varojaan korolla ja voitolla, kokoaa niitä sille, joka vaivaisia armahtaa. Joka korvansa kääntää kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus. Joka eksyttää oikeamielisiä pahalle tielle, se lankeaa omaan kuoppaansa; mutta nuhteettomat perivät onnen. Rikas mies on omissa silmissään viisas, mutta ymmärtäväinen köyhä ottaa hänestä selvän. Kun vanhurskaat riemuitsevat, on ihanuus suuri; mutta kun jumalattomat nousevat, saa ihmisiä hakea. Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa. Kuin muriseva leijona ja ahnas karhu on kurjan kansan jumalaton hallitsija. Vähätaitoinen ruhtinas runsaasti kiskoo, mutta väärän voiton vihaaja saa elää kauan. Ihmisen, jota verivelka painaa, on pakoiltava hamaan hautaan asti; älköön häntä suojeltako. Nuhteettomasti vaeltavainen saa avun, mutta kahdella tiellä mutkittelija kerralla kaatuu. Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija saa köyhyyttä kyllin. Luotettava mies saa runsaan siunauksen, mutta jolla on kiihko rikastua, se ei rankaisematta jää. Ei ole hyvä henkilöön katsoa, mutta leipäpalankin tähden rikkomus tehdään. Pahansuova haluaa kiihkeästi varallisuutta eikä tiedä, että hänet tapaa puute. Joka toista nuhtelee, niinkuin minä neuvon, saa suosiota enemmän kuin se, joka kielellänsä liehakoitsee. Joka isältään ja äidiltään riistää ja sanoo: "Ei tämä ole rikos", se on tuhontekijän toveri. Tavaranahne nostaa riidan, mutta Herraan luottavainen tulee ravituksi. Omaan sydämeensä luottavainen on tyhmä, mutta viisaudessa vaeltava pelastuu. Joka köyhälle antaa, se ei puutteeseen joudu; mutta joka silmänsä häneltä sulkee, saa kirouksia paljon.