Sananlaskujen kirja 26:4-27
Sananlaskujen kirja 26:4-27 Raamattu Kansalle (FINRK)
Älä vastaa tyhmälle hänen typeryytensä mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin. Vastaa tyhmälle hänen typeryytensä mukaan, ettei hän pitäisi itseään viisaana. Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa kärsiä se, joka lähettää sanan tyhmän mukana. Velttoina riippuvat halvaantuneen sääret, samoin sananlasku tyhmien suussa. Kunnian osoittaminen tyhmälle on kuin sitoisi kiven linkoon kiinni. Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmien suussa. Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka palkkaa tyhmän tai pestaa ohikulkijoita. Kuin koira, joka palaa oksennukselleen, on tyhmä, joka toistaa typeryyksiään. Näet miehen, viisaan omissa silmissään – enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä. Laiska sanoo: ”Tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla.” Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellaan. Laiska pistää kätensä kulhoon mutta ei jaksa viedä sitä suuhun saakka. Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat älykkäästi. Kulkukoiraa korvista tarttuu se, joka kiihtyy toisten riidasta. Kuin mieletön, joka ampuu tulisia nuolia ja kylvää kuolemaa, on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: ”Leikillänihän minä sen tein.” Puiden loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa laantuu riita. Hiilistä hehku, puista tuli, toraisa mies riidan lietsoo. Panettelijan puheet ovat kuin herkkupaloja, ne painuvat syvälle sisimpään. Kuin saviastia ja hopeasilaus sen pinnassa ovat ystävyyttä hehkuvat huulet ja paha sydän. Vihamies tekeytyy huulillaan ystäväksi mutta hautoo petosta sisimmässään. Vaikka hän muuttaisi äänensä suloiseksi, älä usko häntä, sillä seitsemän iljettävyyttä on hänellä sydämessään. Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu. Joka kuopan kaivaa, se itse siihen suistuu; joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin pyörähtää.
Sananlaskujen kirja 26:4-27 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Älä vastaa tyhmälle hänen tyhmyytensä mukaan, ettet itsekin saisi tyhmän nimeä. Vastaa tyhmälle hänen tyhmyytensä mukaan, ettei hän kuvittelisi olevansa viisas. Jalkansa murtaa, harmeja hankkii, joka lähettää tyhmyrin asialle. Hervoton kuin halvaantunut jalka on sananlasku tyhmän suussa. Kuin kelvoton kivi lingossa on tyhmälle annettu kunnia. Kuin piikki juopuneen kädessä on sananlasku tyhmyrin suussa. Kuin jousimies, joka ampuu tähtäämättä, on se, joka oitis tyhmänkin pestaa. Kuin koira, joka palaa oksennukselleen, on tyhmä, joka toistaa tyhmyyksiään. Moni luulottelee olevansa viisas – tyhmyristäkin on enemmän toivoa. Laiska sanoo: »Tiellä on leijona, keskellä katua kulkee peto.» Saranoillaan ovi kääntyy, vuoteellaan laiska. Laiska pistää kätensä ruokavatiin, mutta suuhun saakka käsi ei nouse. Laiska on mielestään viisaampi kuin seitsemän neuvokasta miestä. Rakkikoiraa korvista tarttuu, joka toisten riitoihin puuttuu. Kuin järkensä menettänyt jousimies, joka tulisilla nuolilla tuhoa kylvää, on se, joka pettää ystävänsä ja sanoo: »Leikkiähän se vain oli.» Kun polttopuu loppuu, tuli sammuu, kun panettelija poistuu, riita laantuu. Hiilistä hehku, haloista roihu, riitapukari sytyttää riidan. Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään. Kuin hopeasilaus saviastian pinnassa on mairea puhe häijyn ihmisen suussa. Vihamiehesi voi puhua mielin kielin, mutta sisimmässään hän hautoo pahaa. Älä usko hänen lipeviä sanojaan, hänen sydämessään on seitsemän petosta. Hän kätkee vihansa kavalasti, mutta hänen pahuutensa tulee kaikkien tietoon. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa, joka kiveä vierittää, jää itse sen alle.
Sananlaskujen kirja 26:4-27 Finnish 1776 (FI1776)
Älä vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettes myös sinä hänen kaltaiseksensa tulisi. Vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettei hän näkyisi viisaaksi silmissänsä. Joka tyhmäin sanansaattajain kautta asian toimittaa, hän on niinkuin rampa jaloista, ja saa vahingon. Niinkuin nilkku voi hypätä, niin tyhmä taitaa puhua viisaudesta. Joka tyhmälle taritsee kunniaa, on niinkuin joku heittäisi kalliin kiven kiviroukkioon. Sananlasku on tyhmäin suussa niinkuin orjantappura, joka juopuneen käsiin pistelee. Taitava ihminen tekee kappaleen oikein; vaan joka taitamattoman palkkaa, hän sen turmelee. Niinkuin koira syö oksennuksensa, niin on hullu joka hulluutensa kertoo. Koskas näet jonkun, joka luulee itsensä viisaaksi, enempi on silloin toivoa tyhmästä kuin hänestä. Laiska sanoo: nuori jalopeura on tiellä, ja jalopeura kujalla. Laiska kääntelee itsiänsä vuoteella niinkuin ovi saranassa. Laiska panee kätensä poveensa: ja se tulee hänelle työlääksi saattaa suuhunsa jälleen. Laiska luulee itsensä viisaammaksi kuin seitsemän, jotka hyviä tapoja opettavat. Joka käy ohitse ja sekoittaa itsensä muiden riitoihin, hän on senkaltainen, joka koiraa korvista vetää. Niinkuin se, joka salaa ampuu, tarkoittaa joutsella ja tappaa, Niin on petollinen ihminen hänen lähimmäisillensä, ja sanoo: leikillä minä sen tein. Kuin halot loppuvat, niin tuli sammuu, ja kuin kielikellot pannaan pois, niin riidat lakkaavat. Niinkuin hiilet tuleen, ja puut liekkiin, niin riitainen ihminen saattaa metelin. Panettelian sanat ovat niinkuin haavat, ja käyvät läpi sydämen. Viekas kieli ja paha sydän on niinkuin saviastia hopian savulla juotettu. Vihamien teeskelee itsensä toisin puheellansa; mutta petos on hänen sydämessänsä. Kuin hän liehakoitsee makeilla puheillansa, niin älä usko häntä; sillä seitsemän kauhistusta on hänen sydämessänsä. Joka pitää salavihaa, tehdäksensä vahinkoa, hänen pahuutensa tulee ilmi kokouksissa. Joka kuopan kaivaa, hän lankee siihen, ja joka kiven vierittää, se kierittää sen itse päällensä.
Sananlaskujen kirja 26:4-27 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)
Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin. Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi. Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana. Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa. Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle. Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa. Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa. Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa. Näet miehen, viisaan omissa silmissään — enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä. Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla". Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa. Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen. Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti. Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu. Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia, on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein". Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora. Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies. Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti. Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän. Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä. Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä. Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu. Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.