Älä vastaa tyhmälle hänen tyhmyytensä mukaan,
ettet itsekin saisi tyhmän nimeä.
Vastaa tyhmälle hänen tyhmyytensä mukaan,
ettei hän kuvittelisi olevansa viisas.
Jalkansa murtaa, harmeja hankkii,
joka lähettää tyhmyrin asialle.
Hervoton kuin halvaantunut jalka
on sananlasku tyhmän suussa.
Kuin kelvoton kivi lingossa
on tyhmälle annettu kunnia.
Kuin piikki juopuneen kädessä
on sananlasku tyhmyrin suussa.
Kuin jousimies, joka ampuu tähtäämättä,
on se, joka oitis tyhmänkin pestaa.
Kuin koira, joka palaa oksennukselleen,
on tyhmä, joka toistaa tyhmyyksiään.
Moni luulottelee olevansa viisas –
tyhmyristäkin on enemmän toivoa.
Laiska sanoo: »Tiellä on leijona,
keskellä katua kulkee peto.»
Saranoillaan ovi kääntyy,
vuoteellaan laiska.
Laiska pistää kätensä ruokavatiin,
mutta suuhun saakka käsi ei nouse.
Laiska on mielestään viisaampi
kuin seitsemän neuvokasta miestä.
Rakkikoiraa korvista tarttuu,
joka toisten riitoihin puuttuu.
Kuin järkensä menettänyt jousimies,
joka tulisilla nuolilla tuhoa kylvää,
on se, joka pettää ystävänsä
ja sanoo: »Leikkiähän se vain oli.»
Kun polttopuu loppuu, tuli sammuu,
kun panettelija poistuu, riita laantuu.
Hiilistä hehku, haloista roihu,
riitapukari sytyttää riidan.
Makealta maistuvat panettelijan puheet,
ne painuvat syvälle sisimpään.
Kuin hopeasilaus saviastian pinnassa
on mairea puhe häijyn ihmisen suussa.
Vihamiehesi voi puhua mielin kielin,
mutta sisimmässään hän hautoo pahaa.
Älä usko hänen lipeviä sanojaan,
hänen sydämessään on seitsemän petosta.
Hän kätkee vihansa kavalasti,
mutta hänen pahuutensa tulee kaikkien tietoon.
Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa,
joka kiveä vierittää, jää itse sen alle.