Sananlaskujen kirja 14:1-18
Sananlaskujen kirja 14:1-18 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Vaimon viisaus talon rakentaa, vaimon tyhmyyteen talo sortuu. Joka kuulee Herraa, kulkee suoria teitä, joka Herraa väheksyy, poikkeaa tieltään. Tyhmä puhuu raippoja omaan selkäänsä, viisaan huulet ovat hänen vartijansa. Heinää säästää, joka ei härkiä pidä, mutta vahvat juhdat takaavat runsaan sadon. Luotettava todistaja ei valehtele, vilpillinen on valhetta täynnä. Ylimielinen tavoittelee turhaan viisautta, ymmärtävälle tieto aukeaa. Pysy loitolla tyhmästä miehestä, hänen puheestaan et tietoa löydä. Viisaan viisaus on elämäntaitoa, tyhmän tyhmyys itsensä pettämistä. Tyhmät nauravat rikkomuksilleen, mutta suosio seuraa nuhteettomia. Surussaan on jokainen ihminen yksin, iloakaan ei voi toisen kanssa jakaa. Jumalattoman talo tuhoutuu, oikeamielisen maja kestää. Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie. Naurunkin pohjalla voi olla suru, ja kun ilo päättyy, murhe jää. Luopio saa ravintonsa omalta tieltään, hyvä ihminen omaltaan. Tyhmä uskoo kaiken minkä kuulee, järkevä harkitsee mitä tekee. Viisas pelkää pahaa ja karttaa sitä, tyhmä on hillitön ja itsevarma. Äkkipikainen tekee hullun töitä, juonien punojaa vihataan. Tyhmyys on narrien koristus, viisaiden päässä on tiedon seppele.
Sananlaskujen kirja 14:1-18 Raamattu Kansalle (FINRK)
Vaimojen viisaus talot rakentaa, mutta typeryys ne omin käsin purkaa. Joka vaeltaa suoraan, se pelkää HERRAA , mutta joka mutkittelee tiellään, halveksii häntä. Typerän suussa on vitsa hänen ylpeydelleen, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa. Missä härkiä puuttuu, siellä syöttökaukalo on tyhjä; runsas sato saadaan härän voimalla. Uskollinen todistaja ei valehtele, mutta väärä todistaja laskettelee valheita. Pilkkaaja etsii turhaan viisautta, mutta ymmärtävälle tiedon saaminen on helppoa. Lähde pois tyhmän miehen luota, hänen huuliltaan et tietoa saa. Järkevän viisautta on tarkata omaa vaellustaan, mutta tyhmien typeryys on petosta. Typeriä pilkkaa heidän syyllisyytensä, mutta oikeamielisten keskellä on Jumalan suosio. Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua. Jumalattoman talo hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa. Miehen mielestä voi tie olla oikea, vaikka se lopulta on kuoleman tie. Nauraessakin voi sydän kärsiä ja ilo päättyä murheeseen. Se, jolla on luopunut sydän, saa tyydytyksen omista teistään ja hyvä mies omistaan. Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta järkevä tarkkaa askeleitaan. Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on ylimielinen ja luottavainen. Äkkipikainen tekee typeryyksiä, ja juonittelija tulee vihatuksi. Yksinkertaiset saavat typeryyden perinnökseen mutta järkevät tiedon kruunukseen.
Sananlaskujen kirja 14:1-18 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Vaimon viisaus talon rakentaa, vaimon tyhmyyteen talo sortuu. Joka kuulee Herraa, kulkee suoria teitä, joka Herraa väheksyy, poikkeaa tieltään. Tyhmä puhuu raippoja omaan selkäänsä, viisaan huulet ovat hänen vartijansa. Heinää säästää, joka ei härkiä pidä, mutta vahvat juhdat takaavat runsaan sadon. Luotettava todistaja ei valehtele, vilpillinen on valhetta täynnä. Ylimielinen tavoittelee turhaan viisautta, ymmärtävälle tieto aukeaa. Pysy loitolla tyhmästä miehestä, hänen puheestaan et tietoa löydä. Viisaan viisaus on elämäntaitoa, tyhmän tyhmyys itsensä pettämistä. Tyhmät nauravat rikkomuksilleen, mutta suosio seuraa nuhteettomia. Surussaan on jokainen ihminen yksin, iloakaan ei voi toisen kanssa jakaa. Jumalattoman talo tuhoutuu, oikeamielisen maja kestää. Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie. Naurunkin pohjalla voi olla suru, ja kun ilo päättyy, murhe jää. Luopio saa ravintonsa omalta tieltään, hyvä ihminen omaltaan. Tyhmä uskoo kaiken minkä kuulee, järkevä harkitsee mitä tekee. Viisas pelkää pahaa ja karttaa sitä, tyhmä on hillitön ja itsevarma. Äkkipikainen tekee hullun töitä, juonien punojaa vihataan. Tyhmyys on narrien koristus, viisaiden päässä on tiedon seppele.
Sananlaskujen kirja 14:1-18 Finnish 1776 (FI1776)
Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa. Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen. Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä. Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on. Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee. Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat. Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä. Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos. Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio. Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo. Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät. Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan. Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru. Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä. Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin. Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee. Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi. Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
Sananlaskujen kirja 14:1-18 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)
Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa. Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen. Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa. Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta. Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita. Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada. Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia. Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos. Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio. Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua. Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa. Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie. Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe. Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies. Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin. Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton. Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi. Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.