Sananlaskujen kirja 14:1-18

Vaimon viisaus talon rakentaa, vaimon tyhmyyteen talo sortuu. Joka kuulee Herraa, kulkee suoria teitä, joka Herraa väheksyy, poikkeaa tieltään. Tyhmä puhuu raippoja omaan selkäänsä, viisaan huulet ovat hänen vartijansa. Heinää säästää, joka ei härkiä pidä, mutta vahvat juhdat takaavat runsaan sadon. Luotettava todistaja ei valehtele, vilpillinen on valhetta täynnä. Ylimielinen tavoittelee turhaan viisautta, ymmärtävälle tieto aukeaa. Pysy loitolla tyhmästä miehestä, hänen puheestaan et tietoa löydä. Viisaan viisaus on elämäntaitoa, tyhmän tyhmyys itsensä pettämistä. Tyhmät nauravat rikkomuksilleen, mutta suosio seuraa nuhteettomia. Surussaan on jokainen ihminen yksin, iloakaan ei voi toisen kanssa jakaa. Jumalattoman talo tuhoutuu, oikeamielisen maja kestää. Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie. Naurunkin pohjalla voi olla suru, ja kun ilo päättyy, murhe jää. Luopio saa ravintonsa omalta tieltään, hyvä ihminen omaltaan. Tyhmä uskoo kaiken minkä kuulee, järkevä harkitsee mitä tekee. Viisas pelkää pahaa ja karttaa sitä, tyhmä on hillitön ja itsevarma. Äkkipikainen tekee hullun töitä, juonien punojaa vihataan. Tyhmyys on narrien koristus, viisaiden päässä on tiedon seppele.