Sananlaskujen kirja 13:1-12
Sananlaskujen kirja 13:1-12 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Viisas ottaa varteen isänsä moitteet, omahyväinen ei nuhteista piittaa. Hyvä sana ravitsee puhujansa, mutta pahantekijä janoaa väkivaltaa. Joka hillitsee kielensä, turvaa henkensä, suupaltti kulkee turmioon. Laiska toivoo mutta ei saa, ahkera syö itsensä kylläiseksi. Oikeamielinen vihaa valheellisuutta, jumalaton levittää häpeän löyhkää. Oikeamielinen pysyy oikealla tiellä, jumalaton syöksyy syntiin ja tuhoon. Moni rikkaaksi tekeytyvä on tyhjätasku, moni köyhyyttään valittava omistaa paljon. Rikkaalla on, mistä maksaa lunnaat, köyhää on turha uhkailla. Oikeamielisten valo sädehtii ja loistaa, mutta jumalattomien lamppu sammuu. Ylimielisyydestä koituu vain riitaa, viisas se, joka neuvoja kuulee. Mikä helposti tulee, se helposti menee, vähin erin kooten omaisuus karttuu. Pitkä odotus ahdistaa sydäntä, elämä elpyy, kun toive täyttyy.
Sananlaskujen kirja 13:1-12 Raamattu Kansalle (FINRK)
Viisas poika kuuntelee isän ojennusta, mutta pilkkaaja ei ota nuhdetta kuullakseen. Suunsa hedelmästä ihminen saa nauttia hyvää, mutta uskottomilla on halu väkivaltaan. Joka pitää suunsa kurissa, säilyttää henkensä, mutta avosuinen joutuu turmioon. Laiskan sielu kaipaa mutta ei saa mitään, ahkerat tulevat ravituiksi. Vanhurskas vihaa valhepuhetta, mutta jumalattoman vaellus on iljettävää ja häpeällistä. Vanhurskaus varjelee nuhteettomasti vaeltavan, mutta jumalattomuus syöksee syntisen maahan. Toinen on olevinaan rikas omistamatta mitään, toinen köyhä, vaikka hänellä on paljon omaisuutta. Mies joutuu antamaan rikkautensa henkensä lunnaiksi, mutta köyhän ei tarvitse kuunnella uhkailua. Vanhurskaitten valo loistaa iloisesti, mutta jumalattomien lamppu sammuu. Ylimielisyys tuottaa pelkkää riitaa, mutta viisaus on niillä, jotka noudattavat neuvoja. Helposti saatu omaisuus hupenee, mutta joka vähin erin kokoaa, saa sen karttumaan. Pitkittynyt odotus tekee sydämen sairaaksi, mutta täyttynyt halu on elämän puu.
Sananlaskujen kirja 13:1-12 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Viisas ottaa varteen isänsä moitteet, omahyväinen ei nuhteista piittaa. Hyvä sana ravitsee puhujansa, mutta pahantekijä janoaa väkivaltaa. Joka hillitsee kielensä, turvaa henkensä, suupaltti kulkee turmioon. Laiska toivoo mutta ei saa, ahkera syö itsensä kylläiseksi. Oikeamielinen vihaa valheellisuutta, jumalaton levittää häpeän löyhkää. Oikeamielinen pysyy oikealla tiellä, jumalaton syöksyy syntiin ja tuhoon. Moni rikkaaksi tekeytyvä on tyhjätasku, moni köyhyyttään valittava omistaa paljon. Rikkaalla on, mistä maksaa lunnaat, köyhää on turha uhkailla. Oikeamielisten valo sädehtii ja loistaa, mutta jumalattomien lamppu sammuu. Ylimielisyydestä koituu vain riitaa, viisas se, joka neuvoja kuulee. Mikä helposti tulee, se helposti menee, vähin erin kooten omaisuus karttuu. Pitkä odotus ahdistaa sydäntä, elämä elpyy, kun toive täyttyy.
Sananlaskujen kirja 13:1-12 Finnish 1776 (FI1776)
Viisas poika ottaa isänsä kurituksen, mutta pilkkaaja ei tottele rangaistusta. Suunsa hedelmästä kukin nautitsee hyvää, vaan jumalattomain sielu vääryyttä. Joka suunsa hallitsee, hän saa elää; vaan joka suunsa toimettomasti avajaa, se tulee hämmästykseen. Laiska pyytää ja ei saa, mutta viriät saavat yltäkylläisesti. Vanhurskas vihaa valhetta, mutta jumalatoin häpäisee ja pilkkaa itsiänsä. Vanhurskaus varjelee nuhteettoman, mutta jumalatoin meno kukistaa syntisen. Moni on köyhä suuressa rikkaudessa, ja moni rikas köyhyydessänsä. Rikkaudellansa taitaa joku lunastaa henkensä; mutta joka köyhä on, ei hän kuule kuritusta. Vanhurskasten valkeus tekee iloiseksi, vaan jumalattomain kynttilä sammuu. Ylpeiden seassa on aina riita, mutta viisaus saattaa ihmisen toimelliseksi. Rikkaus vähenee tuhlatessa, vaan koossa pitäin se enenee. Viivytetty toivo vaivaa sydäntä; vaan kuin se tulee, jota hän toivoo, se on elämän puu.
Sananlaskujen kirja 13:1-12 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)
Viisas poika kuulee isän kuritusta, mutta pilkkaaja ei ota nuhdetta kuullaksensa. Suunsa hedelmästä saa nauttia hyvää, mutta uskottomilla on halu väkivaltaan. Joka suistaa suunsa, se säilyttää henkensä, mutta avosuinen joutuu turmioon. Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään, mutta ahkerain sielu tulee ravituksi. Vanhurskas vihaa valhepuhetta, mutta jumalattoman meno on iljettävä ja häpeällinen. Vanhurskaus varjelee nuhteettomasti vaeltavan, mutta jumalattomuus syöksee syntisen kumoon. Toinen on olevinaan rikas, omistamatta mitään, toinen olevinaan köyhä, vaikka on tavaraa paljon. Rikkautensa saa mies antaa henkensä lunnaiksi, mutta köyhän ei tarvitse uhkauksia kuunnella. Vanhurskasten valo loistaa iloisesti, mutta jumalattomien lamppu sammuu. Ylpeys tuottaa pelkkää toraa, mutta jotka ottavat neuvon varteen, niillä on viisaus. Tyhjällä saatu tavara vähenee, mutta joka vähin erin kokoaa, se saa karttumaan. Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi, mutta täyttynyt halu on elämän puu.