Sananlaskujen kirja 10:15-32
Sananlaskujen kirja 10:15-32 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Omaisuus on rikkaalle vahva varustus, puute murentaa köyhän majan. Mitä vanhurskas ansaitsee, on elämäksi, mitä jumalaton hankkii, koituu synniksi. Joka taipuu kuriin, vaeltaa elämän tietä, nuhteista piittaamaton kulkee harhaan. Joka vihansa salaa, se valheita puhuu, hullu se, joka panettelee ja parjaa. Paljossa puheessa vaanii synti, viisas se, joka kielensä hillitsee. Hurskaan puhe on puhtainta hopeaa, jumalattoman ajatus ei paljoa paina. Hurskaan sanat ruokkivat monia, tyhmät nääntyvät ymmärryksen puutteeseen. Herran siunaus menestyksen antaa, omin voimin sitä ei lisätä. Ilkityöt ovat hullun huvi, järkevä saa ilonsa viisaudesta. Mitä jumalaton pelkää, siihen hän törmää, mitä hurskas toivoo, se hänelle annetaan. Myrskyn mentyä jumalaton on poissa, mutta vanhurskaalla on kestävä perusta. Mitä etikka hampaille ja savu silmille, sitä on laiskuri isännälleen. Herran pelko kartuttaa elinpäiviä, jumalattomalta vuodet hupenevat. Hurskaan odotus johtaa iloon, jumalattoman toivo pettää. Herra on viattoman vahva linna, mutta väärintekijän hän murskaa. Oikeamielinen ei ikinä horju, mutta jumalattomalla ei ole missään turvaa. Vanhurskaan suusta viisaus versoo, mutta myrkyllinen kieli leikataan poikki. Hurskaan sanat ovat rakkauden sanoja, jumalattoman puhe valhetta ja vimmaa.
Sananlaskujen kirja 10:15-32 Raamattu Kansalle (FINRK)
Rikkaan omaisuus on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vähävaraisten köyhyys on heidän turmionsa. Vanhurskaan työ koituu elämäksi, jumalattoman voitto synniksi. Elämän tien kulkija ottaa ojennuksen huomioon, mutta nuhteet hylkäävä eksyy. Joka vihansa peittää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä. Missä on paljon sanoja, sieltä ei syntiä puutu, mutta joka huulensa hillitsee, on taitava. Vanhurskaan kieli on hienointa hopeaa, jumalattomien äly ei ole paljon arvoinen. Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta typerät kuolevat mielettömyyteensä. HERRAN siunaus rikkaaksi tekee, oma vaiva ei siihen mitään lisää. Tyhmälle on huvia ilkityön teko mutta ymmärtävälle miehelle viisaus. Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa, mitä vanhurskaat kaipaavat, se heille annetaan. Myrskyn mentyä jumalatonta ei enää ole, mutta vanhurskaalla on iankaikkinen perustus. Kuin etikka hampaille ja savu silmille on laiska lähettäjilleen. HERRAN pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet hupenevat. Vanhurskaitten odotus johtaa iloon, mutta jumalattomien toivo hukkuu. HERRANjohdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijöille se on turmioksi. Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa. Vanhurskaan suu kantaa viisauden hedelmää, mutta kavala kieli leikataan pois. Vanhurskaan huulet tietävät, mikä on Herralle mieleen, mutta jumalattomien suu on pelkkää kavaluutta.
Sananlaskujen kirja 10:15-32 Kirkkoraamattu 1992 (FB92)
Omaisuus on rikkaalle vahva varustus, puute murentaa köyhän majan. Mitä vanhurskas ansaitsee, on elämäksi, mitä jumalaton hankkii, koituu synniksi. Joka taipuu kuriin, vaeltaa elämän tietä, nuhteista piittaamaton kulkee harhaan. Joka vihansa salaa, se valheita puhuu, hullu se, joka panettelee ja parjaa. Paljossa puheessa vaanii synti, viisas se, joka kielensä hillitsee. Hurskaan puhe on puhtainta hopeaa, jumalattoman ajatus ei paljoa paina. Hurskaan sanat ruokkivat monia, tyhmät nääntyvät ymmärryksen puutteeseen. Herran siunaus menestyksen antaa, omin voimin sitä ei lisätä. Ilkityöt ovat hullun huvi, järkevä saa ilonsa viisaudesta. Mitä jumalaton pelkää, siihen hän törmää, mitä hurskas toivoo, se hänelle annetaan. Myrskyn mentyä jumalaton on poissa, mutta vanhurskaalla on kestävä perusta. Mitä etikka hampaille ja savu silmille, sitä on laiskuri isännälleen. Herran pelko kartuttaa elinpäiviä, jumalattomalta vuodet hupenevat. Hurskaan odotus johtaa iloon, jumalattoman toivo pettää. Herra on viattoman vahva linna, mutta väärintekijän hän murskaa. Oikeamielinen ei ikinä horju, mutta jumalattomalla ei ole missään turvaa. Vanhurskaan suusta viisaus versoo, mutta myrkyllinen kieli leikataan poikki. Hurskaan sanat ovat rakkauden sanoja, jumalattoman puhe valhetta ja vimmaa.
Sananlaskujen kirja 10:15-32 Finnish 1776 (FI1776)
Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa; mutta köyhyys tekee köyhän pelkuriksi. Vanhurskaus tekee työtä hengen ylöspitämiseksi, mutta jumalattoman saalis on symmiksi. Joka kurituksen ottaa vastaan, hän on elämän tiellä; mutta joka rangaistuksen heittää pois, hän menee väärin. Petolliset suut peittävät vainon, ja joka panettelee,hän on tyhmä. Jossa paljo puhutaan, siitä ei synti ole kaukana; mutta joka huulensa hillitsee, hän on toimellinen. Vanhurskaan kieli on kalliimpi hopiaa, mutta jumalattoman sydän on miinkuin ei mitään. Vanhurskaan huulet monta ravitsevat, mutta hullut kuolevat hulluudessa. Herran siunaus tekee rikkaaksi ilman vaivaa. Hullu tekee pahaa ja nauraa sitä, vaan viisas pitää siitä vaarinsa. Mitä jumalatoin pelkää, se hänelle tapahtuu, ja mitä vanhurskaat himoitsevat, sitä heille annetaan. Jumalatoin on niinkuin tuulispää, joka menee ohitse ja tyhjiksi raukee; mutta vanhurskas pysyy ijankaikkisesti. Niin kuin etikka tekee pahaa hampaille ja savu silmille, niin on laiska niiden mielestä paha, jotka hänen lähettävät. Herran pelko enentää päiviä, vaan jumalattomain vuodet vähennetään. Vanhurskaan toivo on ilo, mutta jumalattomain toivo katoo. Herran tie on hurskasten väkevyys, mutta pahointekiät ovat pelkurit. Vanhurskas pysyy aina kohdallansa kukistamatta, mutta jumalattoman ei pidä asuman maan päällä. Vanhurskaan suu tuottaa viisauden, vaan vääräin kieli hukutetaan. Vanhurskaan huulet opettavat terveellisiä asioita, vaan jumalattoman suu on täynnä vääryyttä.
Sananlaskujen kirja 10:15-32 Kirkkoraamattu 1933/38 (FB38)
Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa. Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi. Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy. Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä. Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava. Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen. Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä. Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää. Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus. Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan. Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti. Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä. Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät. Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu. Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio. Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa. Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään. Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.