Sananlaskut 10:15-32

Rikkaan omaisuus on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vähävaraisten köyhyys on heidän turmionsa. Vanhurskaan työ koituu elämäksi, jumalattoman voitto synniksi. Elämän tien kulkija ottaa ojennuksen huomioon, mutta nuhteet hylkäävä eksyy. Joka vihansa peittää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä. Missä on paljon sanoja, sieltä ei syntiä puutu, mutta joka huulensa hillitsee, on taitava. Vanhurskaan kieli on hienointa hopeaa, jumalattomien äly ei ole paljon arvoinen. Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta typerät kuolevat mielettömyyteensä. HERRAN siunaus rikkaaksi tekee, oma vaiva ei siihen mitään lisää. Tyhmälle on huvia ilkityön teko mutta ymmärtävälle miehelle viisaus. Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa, mitä vanhurskaat kaipaavat, se heille annetaan. Myrskyn mentyä jumalatonta ei enää ole, mutta vanhurskaalla on iankaikkinen perustus. Kuin etikka hampaille ja savu silmille on laiska lähettäjilleen. HERRAN pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet hupenevat. Vanhurskaitten odotus johtaa iloon, mutta jumalattomien toivo hukkuu. HERRANjohdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijöille se on turmioksi. Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa. Vanhurskaan suu kantaa viisauden hedelmää, mutta kavala kieli leikataan pois. Vanhurskaan huulet tietävät, mikä on Herralle mieleen, mutta jumalattomien suu on pelkkää kavaluutta.